perjantai 23. marraskuuta 2012

Kuinka pitää pentu rauhallisena?



Siinäpä kysymys joka päällimmäisenä tällä hetkellä mielessä. Muitakin kysymyksiä on viikon aikana ollut: Missä on eläinlääkärin päivystys? Jääkö koira henkiin?

Jospa aloitan ihan alusta. Lähdin maanantaina ystäväni kanssa lenkille ja jäin heille kahville ja jutustelemaan joutavia. Kotiäitejä kun olemme molemmat ja harrastamme samoja asioita. Jutunjuurta siis riittää. Kahvittelut keskeytyivät kun poikaystäväni soitti ja kertoi vanhimman koiramme käyneen pennun kimppuun ja että sillä on ainakin jalka poikki. Puremajälkiä ei ollut. Ystäväni tuki minut shokin yli ja ohjeisti poikaystäväni hakemaan minut autolla ja sitten käski minun soittamaan mistä lähin päivystävä eläinlääkäri löytyisi. No sinnehän oli tietenkin yli 100km matkaa. Lähellä olevan eläinlääkäriaseman hoitaja ilmoitti heidän hoitavan vain ajanvarauksella ja että voivat enintään antaa kipulääkettä. Lähin röntgenlaite poislukien heidän laitteensa olisikin n.200 km päässä. Lähdimme kuitenkin hakemaan kipupiikkiä. Samalla soitin koirani kasvattajalle koska hän asuu samassa kaupungissa. He tulivat koko perheen voimin tukemaan paikan päälle.

Kun saimme koiralle kipupiikin kävi ilmi että siitä voidaan sittenkin ottaa röntgenkuvat ja loppujen lopuksi lähdimme parin tunnin päästä kotiin mukanamme röntgenkuvat, lastoitettu ja kipulääketokkurassa oleva koira sekä lääkkeitä ja sidetarpeita pussukallinen. Saimme illalla soitettua leikkausajan 200km päähän ortopedille keskiviikolle. Siihen asti tassu jonka värttinä- ja sääriluut olivat siististi poikki piti pitää lastassa ja koira kipulääkittynä.



Mitään muita vammoja pikkukaverissa ei ollut. Lääkärin mukaan pentu on hypännyt jostain korkealta ja tullut huonosti alas. Toinen koira ei ollut purrut sitä. Se oli nähtävästi hyökkäillyt parkuvaa pentua päin siksi että se käyttäytyi oudosti ja osoitti haavoittuvuutensa. Koiran vietit heräävät ja ne yrittävät karkoittaa vammautuneen laumasta.



Nyt jalka on siis leikattu ja suurimpana huolenaiheena on eilisestä asti ollut se kuinka koiran saisi pidettyä rauhallisena. Se juoksee kolmella jalalla yhtä lujaa kuin neljälläkin, leikkii vetoleikkejä ja hyppää sohvalle (ei saisi mutta on ehtinyt livahtaa pari kertaa). Häkissä ei viitsi koko päivää pitää kun on vielä niin nuorikin. Päähän sillä pehmenee. Mutta toipuminen on kyllä ollut supernopeaa, siitä voi kiittää.

Kaksi kuukautta jalka on nyt sitten paketissa ja leikkauksessa sinne laitettu levy jätetään näillä näkymin paikalleen. Yritetään pitää pieni aisoissa ettei toipuminen hankaloidu ja kerron kuulumisia matkan varella :)





tiistai 13. marraskuuta 2012

Pennun näyttelymenestystä

Niin se kävi viikonloppuna meidän vauva-koira ensimmäisissä pentunäyttelyssä sijoittuen parhaimmaksi nartuksi. Sai kunniapalkinnon myös, joten koko rimpsu menee näin PN1 (paras narttu), VSP (vastakkaisen sukupuolen paras, rotunsa paras oli urospentu) ja KP (se kunniapalkinto). Oltiin kasvattajan kanssa molemmat yhtä yllättyneitä tuloksesta, sillä samanrotuisia pentuja oli näyttelyssä 22. Pitihän se kuvakin pienestä ottaa palkintojensa kanssa :D

Kääpiöpinseri Esteri (Barlin's star Cher Cheri)

Itse en lähtenyt paikan päälle, siis Helsingin messukeskukseen, koska matkaa olisi tullut liiaksi. Nämä olivat kasvattajan tarjoamat näyttelyt ja hän hommasi koiralle sinne kyydin ja esittäjän. Reissu oli mennyt tosi hienosti enkä sitä epäillytkään sillä meidän koiruli on todella rohkea eikä missään määrin arastele uusia ihmisiä tai tilanteita. Oikea kultakimpale on tämä kaveri.

Ensi vuonna näyttelyissä käydäänkin ahkerasti kunhan kevät ennättää. On tämä näytelmäharrastus vienyt sydämeni niin totaalisesti mennessään. Olin ennen sitä mieltä että koko touhu on vain humpuukia ja koirarodut menevät pilalle kun pelkkä ulkonäkö merkitsee. Nyt kun olen tutustunut aiheeseen enemmän ja tietysti muihin koiraihmisiin harrastuksen myötä, ovat mielipiteeni jokseenkin muuttuneet näyttelytouhua kohtaan. On totta, että on olemassa kasvattajia jotka tekevät rotujen tulevaisuutta silmälläpitäen huonoja jalostusratkaisuja, mutta on niitä muunlaisiakin. Kunnioitan periaatetta, jossa tärkeimpinä asioina pidetään rodun luonnetta, terveyttä sekä tervettä ja rodunomaista rakennetta. Juurikin tässä järjestyksessä. 

Tänä iltana olisi taas näyttelyharjoitukset, mutta taidamme nyt jättää ne väliin kun ei ole näyttelyitäkään lähitulevaisuudessa näkyvissä. Kotona harjoitellaan sitten enemmän ja muutenkin kouluttelen koiraa. Jokapäiväistä se on tähänkin asti ollut, mutta jos vähän suuremmalla intensiteetillä vaikka vähän aikaa. Katsoo miten kehtuuttaa :D

Pääasiallinen tehtävähän tällä koiralla on olla päiviemme sulostuttaja ja perheenjäsen <3

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ensimmäinen Tunnustus



Sain tällaisen tunnustukseni Leenalta LeenanLaarista. Kaunis kiitos sinulle :)

Haasteeseen liittyy kysymyksiä, jotka tulevat tässä:


1. LEMPINUMERO?
- 6 on aina ollut. Siitä tuli joskus aikaa sitten jo tärkeä mutta en muista miksi.

2. ALKOHOLITON SUOSIKKIJUOMA?
- Jääkaappikylmä hanavesi. Meidän seudulla on mielettömän hyvänmakuista vettä vielä toistaiseksi, ellei Talvivaara pilaa sitä

3. LEMPIELÄIN?
- Koira, ehdottomasti

4. FACEBOOK VAI TWITTER?
- Facebook

5. INTOHIMO?
- puutarhanhoito, kukkien kasvatus, neulominen, lapset, perinteet. Näin aluksi

6. SUOSIKKI VIIKONPÄIVÄ?
- Sunnuntai :)

7. SUOSIKKI KUKKA?
- Unikko <3

Haastetta kuuluu jakaa eteenpäin ja koska olen bloggaamisen alkutaipaleella, osoitan tämän jokaiselle lukijalle joka tänne sattuu eksymään.

Hyvää syksyn jatkoa ja Joulun odotusta!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Keramiikkakerhon satoa tältä päivältä


Tytär dreijaa
Tämän oli ohjaaja polttanut valmiiksi. Se on uunivuoka :)
Tämä raakapoltetaan parin viikon päästä että ehtii kuivua kunnolla. Sillä välin voin muuttaa mieltäni lasitteesta sataan kertaan :D

Ajatuksia... kun samalla aikaa nauttii elämästä ja toivoo ettei mitään kamalaa tapahtuisi tossa nurkantakana Talvivaarassa

Olen aivan hullaantunut näihin blogeihin. Päästäni tulen kohta pipiksi kun löydän lukemani blogin sivupalkista aina vaan uuden kiinnostavan blogin ja sen sivupalkista taas uuden ja... Pitikö minun tänään lenkittää koirat? Pestä pyykkiä? Katsoa ettei poika pihistä pipareita purkista? Olen aivan koukuttunut lukemaan remontoinnista, maalaiselämästä, omavaraisuudesta, peltotöistä ja hyötyeläinten hoidosta, käsitöistä, luonnosta. Ihanaa kuinka monenlaisia ihmisiä löytää blogien takaa. Sitä alkaa elämään erilaisten kirjoittajien elämää mukana. Lehmän poikimisia ja pinkopahvin irroitusta hirsiseinästä näin mainitakseni. Miten voikaan olla iloinen tuntemattoman onnesta kun navetan vintiltä on löytynyt ihanat vanhat länget tuunausta varten. Näin se maailma avartuu ihan ilman ulkomaanmatkoja ja kulttuuririentoja, omalta kotisohvalta käsin.

Piipparimuoteille ei ollut paikkaa, joten tein pikaratkaisun :) 

Pahoittelen kuvia joita tähän mennessä on nähty. Minulla on tällä hetkellä sekä kamera-, että tietokoneongelma joten saatte tyytyä kännykkäräpsyihin jotka eivät aina edes käsittele aihetta. Kuten eivät tänäänkään ;)


Vielä haluan jakaa kanssanne harmitukseni maakuntani pääsystä taas otsikoihin. Talvivaaran kaivoksella vuotaa taas kipsisakka-allas ja sieltä valuu metalleja, mm. nikkeliä alapuolisiin vesistöihin. Ph -arvon laskua on mitattu jo ainakin Salmisen ja Kalliojärven välisessä purossa (ph 4,5). Suomen vesistöissä ph on normaalisti 6.6-6.9, huom. Nyt siellä pystytellään patoa että saataisiin litkut pidettyä kaivoksen alueella ja jos patoa ei saada ajoissa valmiiksi, täytyy metalleja saostaa lipeällä, joka taas tarkoittaisi suolapitoisuuksien nousua lähivesistöissä. Järjetöntä touhua sanon minä, tässä saatetaan oikeasti saada aikaan sellaista tuhoa jonka seuraukset näkyvät vasta viiveelä ja niistä perinnöistä saavat sitten lapsenlapsemme "nautiskella". Vaikka kuinka kaivos olisi paikannut ihanasti ja rakkaudella UPM:n lähtöä maakunnasta, ei se poista sitä tosiasiaa miltä talvivaaran ympäristö näyttää tänään. Itkuisin silmin rakennan ajatuksiini kauhukuvia siitä, miltä se näyttää 10 vuoden päästä jos Kainuun ELY -keskus ei pian ala hoitamaan hommiaan.

Kuva Greenpeace Suomi -facebooksivustolta


Aiheesta lisää:

Kainuun Sanomat
Etsitään Pekka Perää
1,2 miljoonaa kuutiota vetävän altaan pinta laski maanantaina sentin tunnissa
Facebookissa Greenpeace Suomi vetoaa kansalaisiin

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Painavaa lunta paksusti

Pyhäinpäivä oli eilen ja se vietettiin uuden perinteen mukaisesti, jo toista vuotta peräkkäin, vanhempieni kotipaikkakunnalla. Ei sinne pitkä matka ole, alle tuntiin ajaa. Siellä ihastelin jälleen kerran maalaisyhteisöä jossa kaikki tuntevat toisensa ja kerääntyvät patojen ääreen juhlistamaan jahtisaalista. Minutkin siellä tunnetaan ja jos ei heti hoksata niin kerrotaan :) jopa siellä yksi "Jussi" ehdotti sinne muuttoa. Ovat rantatontteja kaavoittaneet kuulemma. Sain kyllä oikaistua että etsin vanhaa maatilaa jossa ulkorakennukset olisivat kohtuullisessa kunnossa. Lupasivat pistää korvan taakse ja ilmoitella jos sellaista ilmaantuu. ♥



Otsikon mukaisesti meille on satanut yön ja aamun aikana paikoitellen yli 5cm raskasta, märkää lunta. Tällaisina aamuina on todellakin nopeampaa luoda lumet pieneltä rivitalon pihakäytävältä kuin maatalon pihalta. Toisaalta kuitenkin maatalon pihalla ei ole lähinaapureita jotka kukonlaulun aikaan jo päivittelisivät viereiseltä pihalta ettei lumia ole luotu ;)



Tänään on vuorossa toinen perinnekyläily. Samalla tavalla vime vuonna aloitettu ja tämäkin liittyy vahvasti yhdessäoloon ja hirvenlihaan. Lähdemme siis kummitätini luokse päivälliselle. Lapset, minä ja minun vanhemmat. Odotan iltaa kovasti ♥



Maaseudulla pyörähtäminen sai herkistymään hiljaisuudelle ja luonnolle. Voi kumpa pääsisin tuonne rauhaan jo pian. Oman tuvan pirttiin neulomaan työntäyteisen päivän jälkeen. Vielä hetken poika nukkuu päiväunia ja minunkin on herättävä tähän maailmaan haaveistani. Sillä aikaa fiilistelen glögilasin kanssa.