Punatulkku tuli ♥

Nyt se punatulkku vihdoin ja viimein saapui. Aamuhämärissä katselin kun linnut olivat jo ehtineet syöpöttelypuuhiin että mikäs kumma tuolla syreenin latvassa keikkuu. Siristelin ja siristelin ja päätin sitten että se on viherpeippo kun en muuksikaan osannut tunnistaa. Sehän olikin tulkkutyttö. Sen boyfriend tuli siihen myös kun päivä valkeni ja lajitunnistus oli sitten varma. Elikkä seitsemän, ei kun kahdeksan lajia bongattu :) (vielä) kaupunkilaisen suuria ihmetyksen aiheita.

Lintujen talviruokintaa

Joulunpyhien alla oli niin kamalat pakkaset joten aloitin lintujen ruokkimisen takapihalla. Useampi vuosi on vierähtänyt siitä kun viimeksi laudat virittelin. Ompa se ihanaa katsella lintusten touhuja kun syövät kupuansa täyteen.

Tähän mennessä olen tunnistanut vierailijoita jo seitsemän lajia:
1. talitiainen
2. sinitiainen
3. hömötiainen
4. viherpeippo
5. keltasirkku
6. käpytikka (joka on innostunut nakuttamaan tuota kaupasta ostettua äklöä talipötköä - hyvä niin)





Katselin ohjeita itsetehtyihin talipötköihin ja löysinkin sellaisen tästä blogista. Minä sulatin kookosrasvaa 1.5kg ja isoon astiaan tein seoksen pähkinöistä, auringonkukansiemenistä ja sokeroimattomasta myslistä. Kuivakakkuvuokia täyttyi kaksi (no puolilleen vain laitoin ettei tule liian raskas) ja yksi sydänvuoka. Lopuista tein kaksi pienempää talihässäkkää. Niihin laitoin sisään rautalankaa joka on kieputettu jousen muotoon. Näin se pysyy siellä oksalla eikä möykky liu'u suorasta rautalangasta alas. Toivottavasti se toimii, sillä en ole vielä irroittanut niitä muoteista.

Vähän nykäisin tuosta rautalangasta ja vähän epäilyttää pysyvyys. Enemmän olisi pitänyt näihin olla sitä rasvaa tai isompilenkkinen "jousi"

Jähmettymässä ulkona

Tämän kävin ripustamassa. Loput odottavat vuoroaan jääkaapissa. Uuden saavat vasta kun entinen on syöty.

Yritin saada tytärtä mukaan hommiin mutta ei teiniä näköjään taas kiinnostanut mikään. Huoh.
Mukavaa pikkuhommaa ja tulee hyvä mieli kun saa auttaa pikkulintuja selviämään talvesta.
Lintujen ruokknnan kun aloittaa niin se täytyy ottaa myös tosissaan. Tämän sivuston kahlasin läpi ja erityisen tärkeänä pidän tautien torjuntaa (salmonella).

Ja minähän MENEN maalle

Tänään tuli postissa se, mitä olen jo kuukausia odottanut: kirje, jonka sisältö toivotti tervetulleeksi opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Mikä helpotuksen huokaus, mikä elämän antama vihreä valo, mikä unelmien toteuttaja, mikä mahdollisuus!

Ensi vuonna alkaa siis kouluni jossa ensimmäiset kolme viikkoa ollaan lähiopetuksessa ja sitten kevättalvi meneekin työssäoppimisessa. Koska itsellä olisi lammastila haaveena, haluaisin niin kovasti lammastilalle töihin. Voi ihanaa, kuinka koulun alkua malttaakaan odottaa?

Nyt pikkukoiralla on ollut lasta jo kolme viikkoa jalassa. Jotta toipuminen olisi mahdollisimman hankalaa, kehitti se samaan syssyyn myös ensimmäiset juoksunsa. Onhan tämä nyt rallia kun kaikki koirat ovat ihan sekaisin. Sukupuolesta viis, toisia jyystetään eestä ja takaa. Emäntä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa. Noh, niin kauan kun ei tarvitse pelätä vahinkopentuja niin taidampa vain naureskella :D