Siinäpä kysymys joka päällimmäisenä tällä hetkellä mielessä. Muitakin kysymyksiä on viikon aikana ollut: Missä on eläinlääkärin päivystys? Jääkö koira henkiin?
Jospa aloitan ihan alusta. Lähdin maanantaina ystäväni kanssa lenkille ja jäin heille kahville ja jutustelemaan joutavia. Kotiäitejä kun olemme molemmat ja harrastamme samoja asioita. Jutunjuurta siis riittää. Kahvittelut keskeytyivät kun poikaystäväni soitti ja kertoi vanhimman koiramme käyneen pennun kimppuun ja että sillä on ainakin jalka poikki. Puremajälkiä ei ollut. Ystäväni tuki minut shokin yli ja ohjeisti poikaystäväni hakemaan minut autolla ja sitten käski minun soittamaan mistä lähin päivystävä eläinlääkäri löytyisi. No sinnehän oli tietenkin yli 100km matkaa. Lähellä olevan eläinlääkäriaseman hoitaja ilmoitti heidän hoitavan vain ajanvarauksella ja että voivat enintään antaa kipulääkettä. Lähin röntgenlaite poislukien heidän laitteensa olisikin n.200 km päässä. Lähdimme kuitenkin hakemaan kipupiikkiä. Samalla soitin koirani kasvattajalle koska hän asuu samassa kaupungissa. He tulivat koko perheen voimin tukemaan paikan päälle.
Kun saimme koiralle kipupiikin kävi ilmi että siitä voidaan sittenkin ottaa röntgenkuvat ja loppujen lopuksi lähdimme parin tunnin päästä kotiin mukanamme röntgenkuvat, lastoitettu ja kipulääketokkurassa oleva koira sekä lääkkeitä ja sidetarpeita pussukallinen. Saimme illalla soitettua leikkausajan 200km päähän ortopedille keskiviikolle. Siihen asti tassu jonka värttinä- ja sääriluut olivat siististi poikki piti pitää lastassa ja koira kipulääkittynä.
Mitään muita vammoja pikkukaverissa ei ollut. Lääkärin mukaan pentu on hypännyt jostain korkealta ja tullut huonosti alas. Toinen koira ei ollut purrut sitä. Se oli nähtävästi hyökkäillyt parkuvaa pentua päin siksi että se käyttäytyi oudosti ja osoitti haavoittuvuutensa. Koiran vietit heräävät ja ne yrittävät karkoittaa vammautuneen laumasta.
Nyt jalka on siis leikattu ja suurimpana huolenaiheena on eilisestä asti ollut se kuinka koiran saisi pidettyä rauhallisena. Se juoksee kolmella jalalla yhtä lujaa kuin neljälläkin, leikkii vetoleikkejä ja hyppää sohvalle (ei saisi mutta on ehtinyt livahtaa pari kertaa). Häkissä ei viitsi koko päivää pitää kun on vielä niin nuorikin. Päähän sillä pehmenee. Mutta toipuminen on kyllä ollut supernopeaa, siitä voi kiittää.
Kaksi kuukautta jalka on nyt sitten paketissa ja leikkauksessa sinne laitettu levy jätetään näillä näkymin paikalleen. Yritetään pitää pieni aisoissa ettei toipuminen hankaloidu ja kerron kuulumisia matkan varella :)
