Kehrättyä

Kehräystä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa kehräyskurssilla ja hurahdin hommaan aivan täysillä. Kehräsin koko eilisillan ja tänäänkin aamusta aloin karstaamaan lepereitä :) Lepereet ovat siis sellaisia ilmavia villapötkylöitä joista en hoksannut kuvaa ottaa. Alla olevassa kuvassa karstalla on texel -rotuisen lampaan villaa. Vieressä karstaamaton villamytty havainnollistamassa väriä. Texel on aika karheaa suomenlampaan villaan verrattuna, mutta ei ollenkaan huonoa kehrätä. Sukkalangaksi varmasti oikein hyvä.

Alla kuva rukin lyhdystä, jonka rullalla on texel -säiettä. Minun säie on vielä ei-niin-tasalaatuista, mutta näinä aikoina on hyvä opetella kehräämään. On nimittäin muodissa nuo rustiikkiset, muhkuraiset langat :D

Siinäpä minun rukkini. Talvi-iltojen ilo ja rauhoittaja. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, olohuoneesta ei kuulu television äänet vaan tasainen, rauhoittava rukin hurina. Tästä hommasta tuli kerralla lempiharrastukseni. Huomaa kyllä kuinka taidot karttuu aivan parissa päivässä ja koko ajan oppii lisää. Mutta tekemällä tietysti. Silleen tämän homman oppii. Kehräämällä, karstaamalla, kehräämällä, kehräämällä.

Näistä suomenlampaan säie-keristä kerrataan lopullinen lanka ensi torstaina. Ensimmäinen kertaamiseni, joten en halua edes kokeilla itsekseni koska kurssilla on niin loistava opettaja. Uskotteko muuten että langasta tulee valkoista ;) Kunhan se pestään. Tämä päkä on ihan selvästi nauttinut elostaan kuralillussa :D

Villan lanoliini tekee hyvää käsille. Sormet ovat kehräyksen jälkeen ihanan pehmoiset mutta likaiset. Ja villan tuoksu on huumaava. Suosittelen kehräysharrastusta ihmiselle joka haluaa nähdä kättensä työn tuloksen heti ja joka nauttii rauhallisesta tekemisestä. Tässä ei kannata hätäillä.