Kahden lapsen äiti ja opiskelija kirjoittaa turinoita arjesta, haaveilua maalaisasumisesta, luonnon ihmettelyä ja neulontaa, koiria, mitä nyt vain :) Pientä hippeilyä ilmassa, downshiftaamista, positiivisen ajattelun harjoittelua, itsensä ymmärtämistä. Luomu- ja lähiruokaa, ihmisten ja eläinten hyvinvointia...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 26. huhtikuuta 2014
tiistai 10. syyskuuta 2013
Työharjoittelua
Olen tällä hetkellä eräällä tallilla työharjoittelussa ja on ollut tosi mukavaa. Työ on raskasta ja hikistä hommaa, mutta todella palkitsevaa. Hevoset elelevät pihatoissa ja siellä on erinomainen mahdollisuus tarkkailla niiden keskinäistä laumakäyttäytymistä. Muutenkin minulle on tärkeää oppia lisää hevosten käyttäytymisestä, hoidosta, sairauksista ja ruokinnasta, sillä meille tulee maatilalle sitten suomenhevonen töihin. Lähinnä vetämään kiesikärryjä ja metsähommiin tarvittaessa, mutta onhan tuota siinäkin.
Otan palkollisiksi mielelläni eläimiä (paimenkoira liittyy remmiin tietysti myös ja mahdollisesti myös laumanvartija) koska ne eivät vaadi viikonloppuvapaita, pekkaspäiviä, ylityökorvauksia tai työnohjausta, vaan tekevät työnsä mielellään ja täydellä teholla ja pelkällä ruokapalkalla. Rapsutukset ja hellyys ovat sitten laskettavissa bonukseksi hyvin suoritetsta työstä. Tottakai vuosihuollot täytyy tehdä eläinlääkärillä ja ruuan täytyy olla laadukasta jotta palkolliset jaksavat työskennellä päivästä toiseen, mutta pääasia on että ne tekevät sitä mielellään ja minun kanssani yhteistyössä.
No eilen olin tallilla aamuvuorossa tavalliseen tapaan kun sain aikaiseksi hevosten pakoyrityksen. Olin hakemassa erästä kukkoilija-ponia pois pihatosta ennen kaurojen jakoa kun ravurit päättivät kaikki kolmestaan lähteä samalla ovenaukaisulla mukaan. Yritin minä siinä käsiäni leviltellä pysähtymisen merkiksi, mutta mitenkäs se ensimmäinen pysähtyisi kun kaksi muuta tulee puoliravia takana kuin katujyrät. Se ponikin oli toisessa kädessä riimun päässä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi väistää ettei jää jalkoihin. Onneksi nämä kopotit ovat niin tollukoita (ahneita) etteivät tajunneet kovin kauaksi lähteä kun huomasivat että "heeei, täällähän kasvaa ruoh...mumsmumsmums".
Illalla väsyttäisi ihan kauheasti, mutta ei sitä passaa ennen lapsia kuitenkaan köllölleen laittaa, joten aloitin sitten taas uuden neuletyön. Tämän olisi kyllä hyvä alkaa valmistumaan, sillä kuopuksella on kohtsillään syntymäpäivät ja hänelle alkoi tulemaan puikoilta pipon alkua. Ihanasta alpakan karitsan villalankaa. Tulee ihanan pehmeä ja varmasti lämmin myssy. Tuota lankaa on kolme pientä kerää, joten ei voi olla aivan varma tuleeko samasta langasta enää lapasia. Mielessä olisi vähän sellainen piippalakki. Että siihen saattaa kyllä mennä kaikki.
Otan palkollisiksi mielelläni eläimiä (paimenkoira liittyy remmiin tietysti myös ja mahdollisesti myös laumanvartija) koska ne eivät vaadi viikonloppuvapaita, pekkaspäiviä, ylityökorvauksia tai työnohjausta, vaan tekevät työnsä mielellään ja täydellä teholla ja pelkällä ruokapalkalla. Rapsutukset ja hellyys ovat sitten laskettavissa bonukseksi hyvin suoritetsta työstä. Tottakai vuosihuollot täytyy tehdä eläinlääkärillä ja ruuan täytyy olla laadukasta jotta palkolliset jaksavat työskennellä päivästä toiseen, mutta pääasia on että ne tekevät sitä mielellään ja minun kanssani yhteistyössä.
No eilen olin tallilla aamuvuorossa tavalliseen tapaan kun sain aikaiseksi hevosten pakoyrityksen. Olin hakemassa erästä kukkoilija-ponia pois pihatosta ennen kaurojen jakoa kun ravurit päättivät kaikki kolmestaan lähteä samalla ovenaukaisulla mukaan. Yritin minä siinä käsiäni leviltellä pysähtymisen merkiksi, mutta mitenkäs se ensimmäinen pysähtyisi kun kaksi muuta tulee puoliravia takana kuin katujyrät. Se ponikin oli toisessa kädessä riimun päässä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi väistää ettei jää jalkoihin. Onneksi nämä kopotit ovat niin tollukoita (ahneita) etteivät tajunneet kovin kauaksi lähteä kun huomasivat että "heeei, täällähän kasvaa ruoh...mumsmumsmums".
Illalla väsyttäisi ihan kauheasti, mutta ei sitä passaa ennen lapsia kuitenkaan köllölleen laittaa, joten aloitin sitten taas uuden neuletyön. Tämän olisi kyllä hyvä alkaa valmistumaan, sillä kuopuksella on kohtsillään syntymäpäivät ja hänelle alkoi tulemaan puikoilta pipon alkua. Ihanasta alpakan karitsan villalankaa. Tulee ihanan pehmeä ja varmasti lämmin myssy. Tuota lankaa on kolme pientä kerää, joten ei voi olla aivan varma tuleeko samasta langasta enää lapasia. Mielessä olisi vähän sellainen piippalakki. Että siihen saattaa kyllä mennä kaikki.
maanantai 19. elokuuta 2013
Navettahommia
Alkoi parin viikon navettaharjoittelu joka huipentuu ensi viikolla näyttötutkintotilaisuuteen. Menin samalle tilalle töihin missä olin talvellakin. Tässä reilun viikon verran verestän muistiani että mitäs sitä navetassa pitikään tehdä ja mitä piti muistaa ottaa huomioon. Kesäaikaan työskentely on myös aika uutta, koska viimekerrasta on vierähtänyt jo kohta parikymmentä vuotta :)
Sain tänään antaa yhdelle lypsylehmälle antibioottipistokset ja napsauttaa vasikalle korvamerkin. Onhan sekin homma nyt opittu. Antibiootin laittaminen oli tuttua huttua.
On nuo lehmät kyllä valloittavia ja mielenkiintoisia otuksia ja ihana nähdä kuinka hyvin tilalla niitä kohdellaan. Lehmätkin ovat tyytyväisiä -ja hiljaisia. Mitä tuota huutelemaan kun ei ihmisetkään huuda niille. Pienenä muistan kun mummulan navetassa huudettiin per****ttä ihan jatkuvalla syötöllä kun lehmät olivat typeryksiä eivätkä lukeneet ajatuksia. Aina joku sai harjanvarrestakin otsaan :( Onneksi navettakulttuuri on niiltä osin parantunut muutaman vuosikymmenen aikana. Sitä eläintä arvostetaan nykyään ihan eri tavalla. Hyvä niin.
Mulla on kyllä väsy kun rytmi pyörähti taas ihan uudenlaiseksi. Mut tähän tottuu parissa päivässä :) Sitä odotellessa päiväunet pelastavat tilanteen kuin tilanteen.
Sain tänään antaa yhdelle lypsylehmälle antibioottipistokset ja napsauttaa vasikalle korvamerkin. Onhan sekin homma nyt opittu. Antibiootin laittaminen oli tuttua huttua.
On nuo lehmät kyllä valloittavia ja mielenkiintoisia otuksia ja ihana nähdä kuinka hyvin tilalla niitä kohdellaan. Lehmätkin ovat tyytyväisiä -ja hiljaisia. Mitä tuota huutelemaan kun ei ihmisetkään huuda niille. Pienenä muistan kun mummulan navetassa huudettiin per****ttä ihan jatkuvalla syötöllä kun lehmät olivat typeryksiä eivätkä lukeneet ajatuksia. Aina joku sai harjanvarrestakin otsaan :( Onneksi navettakulttuuri on niiltä osin parantunut muutaman vuosikymmenen aikana. Sitä eläintä arvostetaan nykyään ihan eri tavalla. Hyvä niin.
Mulla on kyllä väsy kun rytmi pyörähti taas ihan uudenlaiseksi. Mut tähän tottuu parissa päivässä :) Sitä odotellessa päiväunet pelastavat tilanteen kuin tilanteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




