Täällä taas!

Täällä ollaan vaikka luovaa taukoa onkin tullut pidettyä. Nyt on emännällä niin monta rautaa tulessa että asiaa ainakin on kirjoitettavaksi asti. Ensimmäinen työssäoppimisjakso on jo takana ja nyt olen jo toisella TOP -jaksolla. Ihana tapa opiskella tämä aikuiskoulutus, kun opiskelusuunnitelmasta on karsittu pois kaikki "turha". Eihän ne lukuaineet ja opettajan pitämät tunnit turhia ole siellä nuorisopuolella, mutta aikuisopiskeluun ne ei minunkaan mielestä kuulu. Onneksi opetushallitus on kanssani samaa mieltä :D

Ensimmäisen TOP-jakson suoritin läheisellä maitotilalla. Heillä on parsinavetta, jossa 18 lypsävää + nuoriso siihen päälle. Oli tosi mukava paikka työskennellä ja tilan isäntä ja emäntä olivat mielettömän hyviä hommassaan. Siis navettahommissa ja siinä opetushommassa myös. Ohjeet olivat aina selkeät ja sain olla mukana lähes kaikissa tilan töissä. Isäntä on traktorimiehiä, joten oli pitkässä kuusessa että sain leikata edes yhden säilörehukakun siiloaumasta ;) lie tuo pelännyt että rikon hänen lapsukaisensa. Itse kertoi, että traktorit ovat hänen lapsiaan, kun lomittaja uteli miksi niitä on niin monta. Todella hyvä mieli jäi jaksosta ja opin niin paljon uutta asiaa, etten olisi etukäteen kyllä uskonut. Ja tulihan sieltä erittäin hyvä arviointikin ;)  

Nyt olen sitten töissä koirani kasvattajalla ja ensimmäistä työtehtävää hoidan täysipäiväisesti. Minulla on nimittäin kasvattajalta nuori koira koulutettavana. Tarkoitus olisi päivittäin treenata pentua näyttelyitä varten sekä opetella muitakin normaaliin elämään liittyviä juttuja :) Sen lisäksi hoidan parin koiriin liittyvän yhdistyksen paperihommia ja kirjanpitoa. Olen itsekin jäsenenä näissä yhdistyksissä ja ajoittain melko aktiivisestikin. Olen siis kasvattajan "kenneltyttö" jota hän voi halutessaan käyttää mihin tahansa koirahommaan. Oikein mainio top -paikka tämäkin.

Viimeisimmät näyttelyt =)

Näiden hommien lisäksi parisuhde rakoilee, nuorin lapsi aloitti päiväkodissa ja selkä reistaa niin pahasti, että piti käydä päivystyksessä ottamassa relaksantti- ja kipupiikit peräpeiliin. Tulevaisuus pelottaa, eikä tyttären fysioterapeutti antanut kannustusta kun kerroin hänelle oireet. Tokaisi lyhykäisesti että "välilevytyrä... ja se pahenee, odota vain.". Miksi juuri tällainen vaiva? Maaseutuyrittäminen on minulle niin suuri haave, että vaikeaa tulee olemaan jos alanvaihtoa pitää alkaa miettimään. Äitini kannusti kuitenkin ja suositteli menemään lääkäriin josko sieltä saisi magneettikuviin lähetteen. Hänellä itsellään on leikattu välilevytyrä ja hän on töissä hoitoalalla yhäkin. Eikä selän kanssa ole ollut ongelmia. Pieni valonpilkahdus tunnelin päässä :)

<3

Onneksi olen saanut vastapainoksi myös hymyillä paljon. Lapset saavat minut iloiseksi päivittäin ja heidän kehitystään seuratessa tuntee rinnassaan lämpimän onnistumisen ilon ja äidin ylpeyden. Myös onnistumiset koirankoulutuksessa saavat minut iloiseksi. Ja nyt olenkin päättänyt että aina jos on paha mieli, ryhdyn puuhaamaan jotain joko lasten tai koirien kanssa. Ne hetket parantavat haavat <3