Juurta jaksain jauhoista

Katselin tänään ohjelmaa Britannian paras leipomo ja sain siitä huippuidean tehdä oma hapantaikinajuuri. On minulla ruisjuuri ollut pakastimessa jo kohta kaksi vuotta, mutta epäilen sen henkiin heräämistä enää :D

Googlailin juuriohjeita ja niitähän löytyi. Linkittämiseen en ryhdy kahdesta syystä. Näpsyttelen tätä puhelimella jonka vuoksi linkitys on vähän aikaa vievää ja oman reseptini yhdistelin muutamista erilaisista löytämistäni ohjeista.

Hapantaikinajuuri on sellaista veden ja jauhon seosta joka alkaa huoneenlämmössä käymään ja siten muodostaa luonnonhiivaa. Joidenkin mielestä tällainen juurella kohotettu leipä on parempaa vatsalle. Ja maukkaampaa. No ainakin tuossa ohjelmassa leipä näytti ihanan kuohkealta, joten pakkohan tätä on kokeilla.

Juuren alku on nyt lasipurkissa ässehtimässä lämpöpatterin vieressä jotta sillä on mukavan kotoinen ja lämmin olo. Tässä seuraavan viiden päivän ajan sitä on hyysättävä niin kuin pientä vauvaa. Lisäilen siihen päivittäin vähän vesi-jauho -seosta jotta se pysyy tyytyväisenä. Sitten kun juuri on valmis, sitä voi säilyttää jääkaapissa.

Ei se hyysääminen ihan siihenkään lopu. Sitä täytyy ruokkia muutamien viikkojen välein aina jauholitkulla että on onnellinen ja kuplii, mutta minä leivon leipää sen verran usein että joutaa kait tuota.

Minäpä kerron sitten miten onnistuin. Nyt pitää panna maate sillä huomenna on taas tallipäivä. Ai mitä autuutta <3

(poika on muuten yhä kuumeessa. Meidän pikku tirehtööri)

Kalhunpoika sailastaa

Mittasin tuossa juuri pikkuprinssiltä kuumeen kun työntyi meidän keskeen. Digilukemat 39,0 ja yskii. Ei taida saada nukuttua ihan hetkeen kun metrin mittainen kamiina pyörii vieressä.

Jää huomenna kyllä menemättä työharjoitteluun. Poika on niin äidissä kiinni sairastaessaan ja isi ei ihan välttämättä osaa lukea milloin pitää antaa särkylääkettä ja muuta sellaista.

Toivotaan että särkylääke auttaa pian ja poika nukahtaisi uudelleen. Kello lähenee kahta ja vierestä kuuluu vieno "äiti... äiti...". On hän niin rakas.

Herätys

Jaahas, minullahan on blogi kirjoitettavana :D ompahan mennyt talvi horroksessa. On tapahtunut elämässä tosi paljon ja jossain välissä tapahtumat alkoivat tuntumaan vähän turhan raskailta. Nyt kaikki on kuitenkin taas hyvin.

Meillä on perhe kasassa ja se tekee mielen herkäksi ja alkaa pakostakin vähän itketyttämään. Että miten pieni ihminen kuitenkin selviää aika paljosta. Niin siis jossain vaiheessa tänne muistaakseni kerroin parisuhdeongelmista sivulauseessa. Onneksi tuo jälkimmäinen sana on nyt poistunut käsittelystä ja jäljelle jäi parisuhde. Ei se heleppoo oo mutta antaa kyllä paljon. Siitä olen kiitollinen.

Lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja unelmat maallemuutosta alkavat hahmottua selkeämmiksi. Kesällä viimeistään ryhdyn toimeen ja alan ottamaan lähikuntiin yhteyttä että jos hommaavat mulle työpaikan ja maalaistalon jonkinmoisella peltotilkulla niin me tullaan kasvattamaan asukaslukua ja maksamaan veroja heille. Näillä seuduilla on puutetta asukkaista ja kunnissa tykätään auttaa ihmisiä jotka olisivat  halukkaita muuttaa paikkakunnalle.

Tämä tästä tällä kertaa. Olen herännyt ja tullut takaisin ;)