Tänään tuli postissa se, mitä olen jo kuukausia odottanut: kirje, jonka sisältö toivotti tervetulleeksi opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Mikä helpotuksen huokaus, mikä elämän antama vihreä valo, mikä unelmien toteuttaja, mikä mahdollisuus!
Ensi vuonna alkaa siis kouluni jossa ensimmäiset kolme viikkoa ollaan lähiopetuksessa ja sitten kevättalvi meneekin työssäoppimisessa. Koska itsellä olisi lammastila haaveena, haluaisin niin kovasti lammastilalle töihin. Voi ihanaa, kuinka koulun alkua malttaakaan odottaa?
Nyt pikkukoiralla on ollut lasta jo kolme viikkoa jalassa. Jotta toipuminen olisi mahdollisimman hankalaa, kehitti se samaan syssyyn myös ensimmäiset juoksunsa. Onhan tämä nyt rallia kun kaikki koirat ovat ihan sekaisin. Sukupuolesta viis, toisia jyystetään eestä ja takaa. Emäntä ei tiedä itkeäkkö vai nauraa. Noh, niin kauan kun ei tarvitse pelätä vahinkopentuja niin taidampa vain naureskella :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti