Kaikki keskeneräiset puikko-koukku -työni

Nyt kun viimeinkin sain toimivan kännykkäkameran niin voi laittaa vähän kuvia. Ainakin jos aurinko paistaa tarpeeksi. Illalla sisällä on turha kuvitellakkaan ottavansa kuvaa, sillä siitä tulee tumma ja nuhruinen.

Tässä siis keskeneräiset työni :D Saisikohan sitä inspiraatiota lopetella näitä nyt kun on ihan julkisesti paljastettu "luurangot" kaapista. 

Vasemmalla ylhäällä: Virkattu pöytäliina. Valkoinen. Ensimmäinen kokeilu virkkaamisesta ihan oikeasti. Mukavaa on, mutta käsialani on melko tiukkaa ja nyt on joko purettava työ ja aloittaa löysemmällä tai sinnitellä tämän kanssa ja hämpaat irvessä työnnettävä koukku pieneen silmukkaväliin.

Ylhäällä keskellä: Nämä eivät ole pannunalusia vaan kilpikonnan kilpi ja vatsaosa sekä sienen muotoinen jalka kilpparille. Mietinnässä on, josko vain yhdistäisin pyöreät osat ja tekisin siitä tosiaan sen pannulapun kun on jo kolmatta vuotta työ tuossa vaiheessa.

Ylhäällä oikealla: Virkattu pussukka tulossa. Tämä lanka on ihanaa. Taidan aloittaa loppuunviemisen tästä työstä koska on niin ihanat värit.

Keskellä vasemmalla: Samaa lankaa kuin pussukassa on käytetty. Pieniä isoäidinneliöitä joista tarkoitus yhdistellä pipo. Melkein puolet 40 neliöstä tehty :D

Keskimmäinen työ on melkein lapanen. Olen tehnyt toisen jo valmiiksi mutta se on hukkunut jonnekin. Näistä lapasista tuli tosi kapoiset joten sirokätinen pitäisi sitten löytää pitäjäksi jahka saan valmiiksi (ja löydän tälle parin). Kolmen langan kirjoneulekuvio on yksinkertainen ja tekee lapasesta lämpimän koska lisää sen paksuutta mukavasti.

Keskellä oikealla: Koiran villapaidan tekele. Tätä tuskin jatkan, koska hahtuvasta oli niin hankala neuloa tätä kuviota. Aloitan samanlaisen jollain ihanan tyttömäisillä väreillä vaikka Nalle -langasta.

Alhaalla vasen: Isoäidinneliöitä vauvan peittoa varten. Tämä työ on ollut tekeillä jo kohta viisi vuotta. Alkaa vähän motivaatio hiipua.

Alhaalla oikea: Lapsen villasukat. Ihanat värit :) Kehtuuttaa vain jatkaa.

Vanttuita

Ilmojen viiletessä alkaa tietysti neulontainnostus. Kahdet lapaset ja pipo ovat valmiina jo. Piposta en tälle kertaa lisää kuvaa, sillä se on kantajansa mukana koulussa :)

Itselleni tein syyslapaset kun löysin alekorista pari ihanaa Novitan Puro Batik -kerää. Otin siitä yhden kerän Puro Batik (823) ja yhden Puro Batik (856). Ne oli mehevimmät :)

Tällaiset tuli sorkkia lämmittelemään. Tein pari helmineuleraitaa että saan vähän tekstuuria tumppuihin vaikka onhan nuo värit jo itsessään koristeelliset. Tykkään näistä!

 Nämä tein tyttärelle pukinkonttiin sujautettavaksi. Olipa kerrassaan ihanaa lankaa neuloa! On nimittäin 100% suomenlampaan villaa ja lanka on paksua, löyhälle kehrättyä joten ei kutkuta lainkaan iholla. Tyttäreni on tosi herkkä villan kutkutukselle ja tykkäsi langasta ja paineli sitä poskeaan vasten :) Itsehän olen sellainen rautanahka että karkeasta sukkalangasta voisin hyvin paidan kutoa ja pitää sitä ihoa vasten. En ymmärrä miten villa voi muka kutittaa :D Langassa on myös luonnollisia paksuuseroja ja pieniä möykkyjä siellä täällä. Korostin tätä rustiikkista tuntumaa neulomalla lapasiin helmineulosta siten että joka toinen kerros on sileää. Nämä muodostuivat nyt ehdottomiksi lemppareiksi.

Langan ostin kaksi vuotta takaperin joulumarkkinoilta eräältä herralta joka kertoi pitävänsä lammastilaa rouvansa kanssa. Enhän minä enää millään muista mikä tilan nimi oli, mutta ostin häneltä myös monta hahtuvakiekkoa. Toivottavasti hän on myymässä tänäkin jouluna. Menen nimittäin markkinoille vain tämän langan takia. Minulla on tätä vielä ruskeanakin. Ajattelin tehdä (ex-) poikaystävälleni joululahjaksi samanlaiset siitä.

Sitku mutku niinku...

Onko se niin että elämä on vaikeaa vain jos teet siitä sellaista? Joku joskus minulle niin kertoi -viisaasti.

Viime aikoina olen mietiskellyt hiljaa mielessäni isoja asioita. Että kuinka sitä pysyisi kohtuudessa ja keskivaiheilla ilman että menee äärimmäisyyksiin. Haluaisin irtautua minua vaivaavasta "sitku" -syndroomasta, mutta nyt olen huomannut ettei siitä ehkä kannatakkaan ihan kokonaan luopua. Joskus täytyy ajatella "sitten kun" ihan vain siksi koska se on järkevää ja pitkällä tähtäimellä viisasta.

Kuitenkin pitäisi muistaa ja ymmärtää pysähtyä siihen hetkeen missä on. Pelkkä "sitten kun" -ajattelu johtaa vain lukemattomiin suunnitelmiin ja haaveisiin joista vain murto-osa tulee toteututtua. Ja miksi me ihmiset tänne synnytään? No minun mielestäni täällä ollaan elämää varten, ei siksi että suunnitellaan elävämme. Elämä kuitenkin voi loppua vaikka jo tänä iltana. Mitäs sitten suunnitelmista jää käteen?

Eläminen vaatii harjoittelua, mutta mistä tietää milloin se harjoitteluvaihe loppuu? Milloin saa sitten elää vai harjoitellaanko loputtomiin? Milloin on palkkapäivä? 

Olen saanut lähiaikoina hyssyttelyreaktioita lähipiiristäni tulevaisuudensuunnitelmieni tiimoilta. Se on tehnyt minusta jostain syystä pelokkaaksi. Olenko minä nyt menossa liian syville vesille tietämättäni? Että muut näkee jotain mitä minä en. Pelottaa että yritykseni on konkurssissa heti parin ensimmäisen vuoden jälkeen, vaikka en ole edes vielä aloittanut yrityksen perustamista. Liiketoimintasuunnitelmaa, budjettia ja yrityksen sisäistä toimintasuunnitelmaa olen kokoamassa, mutta mitään konkreettista ei siis ole vielä tapahtunut.

Kai tämä on jonkinlainen välivaihe jossa testaan itse omia resurssejani ja motivaatiotani. No motivaatio ja halu eivät ole hävinneet mutta ennenkin minua kiusannut huono itsetunto huutelee jostain takapiruna. Mistä se tähän taas pääsi, mun elämään. Höh.

Toivotan selkeyttä elämän kysymyksiin meille kaikille ja tsemppiä :)

Navettahommia

Alkoi parin viikon navettaharjoittelu joka huipentuu ensi viikolla näyttötutkintotilaisuuteen. Menin samalle tilalle töihin missä olin talvellakin. Tässä reilun viikon verran verestän muistiani että mitäs sitä navetassa pitikään tehdä ja mitä piti muistaa ottaa huomioon. Kesäaikaan työskentely on myös aika uutta, koska viimekerrasta on vierähtänyt jo kohta parikymmentä vuotta :) 

Sain tänään antaa yhdelle lypsylehmälle antibioottipistokset ja napsauttaa vasikalle korvamerkin. Onhan sekin homma nyt opittu. Antibiootin laittaminen oli tuttua huttua.

On nuo lehmät kyllä valloittavia ja mielenkiintoisia otuksia ja ihana nähdä kuinka hyvin tilalla niitä kohdellaan. Lehmätkin ovat tyytyväisiä -ja hiljaisia. Mitä tuota huutelemaan kun ei ihmisetkään huuda niille. Pienenä muistan kun mummulan navetassa huudettiin per****ttä ihan jatkuvalla syötöllä kun lehmät olivat typeryksiä eivätkä lukeneet ajatuksia. Aina joku sai harjanvarrestakin otsaan :( Onneksi navettakulttuuri on niiltä osin parantunut muutaman vuosikymmenen aikana. Sitä eläintä arvostetaan nykyään ihan eri tavalla. Hyvä niin.

Mulla on kyllä väsy kun rytmi pyörähti taas ihan uudenlaiseksi. Mut tähän tottuu parissa päivässä :) Sitä odotellessa päiväunet pelastavat tilanteen kuin tilanteen.

Vasun unohtamisesta

Vasu kannattaa aina unohtaa kotiin kun lähtee metsään. Sillä silloin löytyy sieniä :) Sieniapajalle päästyäni tänä aamuna piti alkaa kuumeisesti juoksuttamaan mielikuvitusta jotta mihinkä nämä aarteet laitetaan. Onneksi takissa oli irroitettava huppu joka toimi kantovälineenä männynherkkutateille, kangastateille, kangasrouskuille ja yhdelle kauniille karvarouskulle. Nyt on rouskut ryöpätty ja tatit on paloiteltu ja laitettu uuniin kuivumaan. Merisuolaa käyn pikaisesti kipaisemassa kaupassa niin rouskut pääsee suolahunnun alle köllöttelemään talven ruokahetkiin asti.

Männynherkkutatti osoitteesta www.dallavalle.fi

Kangastatti wikipediasta

Kangasrousku osoitteesta pinkka.helsinki.fi

Karvarousku osoitteesta sienet.luontonetti.com

Viime kerralla kun oli samoilla kankailla koirien kanssa, oli tarkoituksenani ottaa se vasu myös mutta silloinkin se unohtui. Mukaan tarttui kelottuneita käppyräoksia, männynkäpyjä ja nippu tikan sulkia. Onneton nakuttaja oli tullut tiensä päähän varmaankin jonkun petolinnun toimesta. Minäpä sitten kävin viimeisetkin osat luontokappaleesta hakemaan hyötykäyttöön. Askarteluun siis. Joskus tulevaisuudessa näette kuvan mitä niistä sain aikaiseksi :)

Tikan sulkia osoitteesta luotio.fi

Hieman vain tympäisee etten saa vielä omia kuvia nettiin vaan pitää kuvittaa tekstiä lainakuvilla mutta ompahan lähde ainakin merkitty kuviin :)

Rastat tänään

Minun tukka :D Neljän kuukauden ikäiset ja löytyy paksuu, ohutta, suoraa, kikkuraa, lyhyttä ja pitkää. Rakastan näitä. Miksi en aiemmin tajunnut tätä rastojen hienoutta.

Työvälineinä virkkuukoukku, suolavesi ja kädet. Ei, en ota itsestäni nyt parempaa kuvaa ^_^

My hair :D Four months old and you'll find thick and thin, straight and tangled, short and long. I just love these. Why didn't I did this before.

Working tools are crochet needle, saltwater and hands. No, I wont take better picture of myself right now ^_^

Voihan verkkokortti

Sellainen pitäisi kuulemma hankkia. Mulla ei tämän elektroniikan kanssa monestikaan askeleet mene samaan tahtiin ja nyt taas kipinöi niin että korvissa suhisoo. Poika pissasi digiboksin päälle -> sain uuden samanlaisen (yhtä huonon ja siinäkään ei kaukosäädin pelannut niin kuin ei edellisessäkään) ilmaiseksi -> tympäännyttiin lopunviimein koko porukka -> ostettiin uusi ja hieno joka tallentaakin -> viikon päästä se ei enää lähtenyt päälle -> huoltoon -> se vanha rämä käyttöön missä ei ole kaukosäädintä -> postissa saapui uusi katselukortti jota tietty maksan nyt alusta lähtien mutta... Sitä ei voi katsella kun ei se pirkuleen kaukosäädin toimi eikä voi asentaa kanavia :D Hitsi mua aina onnistaa.

Niin ja se verkkokortti.

Sain äidiltä niiden pöytäkoneen kun ei tule heillä käytettyä -> täynnä viruksia -> pojan isä semiammattilaisena huoltaa -> tarviis verkkokortin koska ajurit ja jotain.. Missä on verkkokorttikauppa -kyselee tympääntynyt.

Koska olen malttamaton luonne, haluaisin että saisin kaiken nyt kerralla heti kun kerta piti saada. Ihanan, rauhallisen arjen jossa lapset saa kattella lastenohjelmia kun tahtovat, vaihtaa oikein kuulkaas kaukosäätimellä kanavaa televisiosta ja samalla oisin kovasti itse halunnut olla siirtelemässä valokuvia koneelle ja tekemässä pöytäkoneellani koulutehtäviä. Mutta ei. Ei se vaan aina toimi niin kuin mää tahon. Huomattu on.

Ärh.

Mutta positiivistakin. Yksi telkkarinkatsojista voitti seudun ikäistensä piirimestaruuden keihäänheitossa sekä korkeushypyssä. Pituudessa hopeaa ja 60m juoksussa pronssia :) Äiti toivoo kymmenen vuoden päähän doping -vapaita kilpailuja jotta puhtailla urheilijoillakin olisi aikuisten kisoissa sitten mahiksia voittaa <3 Mun pieni (kohta äitinsä pituinen) 11 -vuotias yleisurheilijani. Rakas.

Oh, net card. 

I should get one, because my computer is full of viruses. My son's father would fix it, but he has to connect to internet. Oh, well.. my electronic co-operation hasn't gone so well any way. My son peed on our digibox and I got another one for free. Sad to say that this one's remote control didn't work either (old one's remote didn't work). We all got tired of that machine and we purchased a new one. It lasted for a week and now it's in service. And now we also have a new satellite channels, they got to us on monday. But we can't watch them because we haven't got the remote to set up the channels. I'm so flucky :D

Arki

Jo toinen päivä ihan oikeaa arkea. Itsehän nautin täysin siemauksin koska koulussa on etäviikko ja olen jo tehnyt kaikki tehtävät. Tässä pari päivää vielä siivoilen että koti olisi vastaanottavaisemman näköinen. Meille tulee nimittäin mahtavia vieraita etelästä :) Ihanaa saada serkku perheineen kylää. Serkku"pojan" olenkin nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja tussa ajassa hän on jo ehtinyt mennä naimisiin ja hankkia lapsen. Tällä hetkellä heidän pikansa on viisivuotias. Jännittävää tavata kaksi ihan uutta ihmistä ja oppia taas lisää elämästä heidän kauttaan. Se on uusien tuttavuuksien suola.

Kesä tuli, oli ja meni. Oikein humahti hiuksissa kun vilahti niin äkkiä. Miksipäs ei olisi aika kulunut. Puoli kesää paahteessa heppatallilla töissä. Ratsastelua, maisemia, ruohon ja lannan tuoksua... Mietinkin silloin arabihevosen kanssa maastossa mennessäni että voiko parempaa työharjoittelupaikkaa ollakaan? No ei voi :) Onneksi tallin pitäjä lupasi minulle myös seuraavan työharjoittelupaikan sinne. Sillä rupeamalla hiki virtaa muista syistä kuin helteestä. Hevoset ovat palanneet laitumilta ja touhua on taas paljon enemmän.

Kesä oli itselleni irtiotto. Irtiotto menneistä asioista ja edellisestä elämästä. Noinniinkuin joissakin asioissa ainakin :D Lopetin tupakanpolton 10.7., hyvä minä!! Tein sen lukemalla yhden kirjan. Totta. Ihan yhden kirjan vain. Klikkaa ja tutustu jos tupakka on sun paras ystäväsi mutta samalla haluaisit luopua siitä. Olen myös vähentänyt ennenkin jo maltillista alkoholinkulutustani, mutta tänään repsahdin ja ostin pari neitijuomaa paikallisesta Lidlistä. Kotimatkalla jo tuli huono omatunto näistä sokerilitkuista ja päätin että tästedes juon vain lasillisen punaviiniä joskus mutta karkkina nuo putelit kyllä menee aivan tyystin. Kaikkea muutakin uudistusta olen elämässäni tehnyt mutta niistä lisää tuonnempana.

Kesä oli kaikin tavoin menestyksekäs ja eteenpäinvievä. Ihania muistoja kertyi roppakaupalla jos nyt vähän huonojakin, mutta koitan keskittyä muistelemaan vain niitä parhaimpia.

Positiivista arkiviikkoa kaikille. Taidan alkaa värkkäilemään syksyisempää ulkoasua :)