sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kevättouhuja



Sinivuokko ja kännykkäkameran kuvankäsittelyohjelma :)

Sain kaksi vähän rikkinäistä lavakaulusta. Tänä kesänä niihin istutetaan ainakin herneitä lapsille, salaattia, sipulia ja yrttejä. 

Tähän lavaan mansikoita kolmeen kerrokseen. Pienellä pihalla kun ei tila riitä leveyssuunnassa niin sitten tehdään sitä vertikaalisti :)

Tässä vaiheessa vasta täällä päin. Narsissit eivät vielä kuki, mutta scillat ovat avanneet jo. Kevätesikko kukkii ihan muutaman päivän sisällä.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mää. Eiku Sää.





On tämä työ rankkaakin, mutta kuten näette, iloa siitä saa roppakaupalla :D

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Positiivinen onnellisuuspläjäys. Olkaa hyvät!

Olen lueskellut Leo Straniuksen (Luonto-Liiton pääsihteeri ja vihr.) blogia. Tarkemmion sanottuna Askelia tyytyväiseen elämään -kirjoitussarjaa. Suosittelen lukemaan ihan kenen tahansa, ainakin sellaisen joka etsii elämäänsä lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Tasapainoa ja lempeyttä. Hyvää oloa ja itsensä rakastamista. Olen saanut tosi paljon ilonpilkahduksia lueskellessani Leon aivoituksia, olen alkanut muuttamaan pieniä asioita elämässäni jotta kokonaisuus lämpenisi. Olen oppinut rakastamaan itseäni enemmän ja puolisoani myös.




Onnellisuus on upea ja moniulotteinen juttu, joka ei ihan joka hetkessä näytä kasvojaan mutta on kuin aurinko. Olemassa vaikkei sitä aina näy. Onnellinen mieli on kyllä ihan kärkipäässä niitä asioita joita jokaisen tulisi elämässään tavoitella. Useat kokeilevat löytää sitä ostamalla uutta tavaraa. Siinä lähdetään aivan väärästä päästä liikkeelle.


Olen liimaillut itselleni haasteellisia asioita post-it -lapuille keittiön kaapin oveen. Siinä ne on muistutuksena pitkin päivää ja aamukahvia laittaessani valitsen sieltä usein yhden mikä juuri sinä päivänä tuntuu hankalalta.


Leipominen tekee onnelliseksi. Tässä jauhelihapiirakka. Lämpimänä hyvää, kylmänä ehkä parempaa.

Löhöily tekee onnelliseksi

Hevonen antaa onnellisuuttaan mielellään myös muille

Piirtäminen tekee joskus myös tosi onnelliseksi. Silloin kun ei mittasuhteet millään asetu, on hankalampaa olla onnellinen asiasta. Sekin pitäisi opetella :)

Ja lapset. Ne ne vasta ihmisen onnelliseksi saavatkin <3 <3

Kosmetiikkaa omast kaapist (Pinterest -postaus)

Se on tämä nettisurffailu ihanata silloin kun löytää kaikkea mielenkiintoista. Löysin tämän ihanan blogin, Arjen iloja etsimässä. Siellä sitten huomasin että kirjoittajahan on myös pinterestissä kuten minäkin. Hänen seinältään löysin mahtavan boardin jossa oli kaikenmoisia vinkkejä kotikosmetiikkaan ja minähän heti tänä aamuna kokeilin yhtä. Maltas.

Pinterest on siis sellainen paikka mihin rekisteröidytään ja kerätään mielenkiinnonkohteita omaan profiiliin kuvina. Jokainen kuva vie sitten kyseiselle nettisivulle mistä kuva on otettu. Voit koota erilaisia aiheita käsitteleviä kuvia tauluihin ja sieltä nettitutut voivat sitten bongata kaikkea ihanaa.

Marjukan Pinteresti. Minun Pinterestini.

Nenän mustapäiden poisto ja ehkäisy. Tee tahna, jossa on 1 osa soodaa, 1 osa hammastahnaa ja 2 osaa vettä. Harjaa tahnaa nenuun joka ilta ennen nukkumaan menoa. Toimii kuulemma, itse en ole vielä kokeillut :)


Tätä kokeilin tänä aamuna (kasvoihini). Eli pari teelusikallista leivontaan käytettävää kaakaojauhetta ja sitten ihan perus kosteusvoidetta. Sekoita. Levitä. Tää oli ihan hauska juttu. Kaakaon tuoksu ottaa nenään koko ajan ja kaunis sävy tuli. Käsittääkseni lähtee pesussa. Mahtava vinkki ja aion käyttää kesällä koko vartalolle. Voisikohan tuota sekoittaa kookosöljyyn tuota kaakaota, sitä kokeilen seuraavaksi. Ei yhtään kemikaalia <3


Muutakin kotikosmetiikkaa löytyi paljon, mutta ne vaati sitten jo isompaa ponnistelua, joko kaupassa käyntiä tai hellaa. En ole siis kokeillut niitä vielä, mutta varmaan joku tylsä päivä tulee käytettyä sellaisiin juttuihin. 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Juurta jaksain jauhoista

Katselin tänään ohjelmaa Britannian paras leipomo ja sain siitä huippuidean tehdä oma hapantaikinajuuri. On minulla ruisjuuri ollut pakastimessa jo kohta kaksi vuotta, mutta epäilen sen henkiin heräämistä enää :D

Googlailin juuriohjeita ja niitähän löytyi. Linkittämiseen en ryhdy kahdesta syystä. Näpsyttelen tätä puhelimella jonka vuoksi linkitys on vähän aikaa vievää ja oman reseptini yhdistelin muutamista erilaisista löytämistäni ohjeista.

Hapantaikinajuuri on sellaista veden ja jauhon seosta joka alkaa huoneenlämmössä käymään ja siten muodostaa luonnonhiivaa. Joidenkin mielestä tällainen juurella kohotettu leipä on parempaa vatsalle. Ja maukkaampaa. No ainakin tuossa ohjelmassa leipä näytti ihanan kuohkealta, joten pakkohan tätä on kokeilla.

Juuren alku on nyt lasipurkissa ässehtimässä lämpöpatterin vieressä jotta sillä on mukavan kotoinen ja lämmin olo. Tässä seuraavan viiden päivän ajan sitä on hyysättävä niin kuin pientä vauvaa. Lisäilen siihen päivittäin vähän vesi-jauho -seosta jotta se pysyy tyytyväisenä. Sitten kun juuri on valmis, sitä voi säilyttää jääkaapissa.

Ei se hyysääminen ihan siihenkään lopu. Sitä täytyy ruokkia muutamien viikkojen välein aina jauholitkulla että on onnellinen ja kuplii, mutta minä leivon leipää sen verran usein että joutaa kait tuota.

Minäpä kerron sitten miten onnistuin. Nyt pitää panna maate sillä huomenna on taas tallipäivä. Ai mitä autuutta <3

(poika on muuten yhä kuumeessa. Meidän pikku tirehtööri)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kalhunpoika sailastaa

Mittasin tuossa juuri pikkuprinssiltä kuumeen kun työntyi meidän keskeen. Digilukemat 39,0 ja yskii. Ei taida saada nukuttua ihan hetkeen kun metrin mittainen kamiina pyörii vieressä.

Jää huomenna kyllä menemättä työharjoitteluun. Poika on niin äidissä kiinni sairastaessaan ja isi ei ihan välttämättä osaa lukea milloin pitää antaa särkylääkettä ja muuta sellaista.

Toivotaan että särkylääke auttaa pian ja poika nukahtaisi uudelleen. Kello lähenee kahta ja vierestä kuuluu vieno "äiti... äiti...". On hän niin rakas.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Herätys

Jaahas, minullahan on blogi kirjoitettavana :D ompahan mennyt talvi horroksessa. On tapahtunut elämässä tosi paljon ja jossain välissä tapahtumat alkoivat tuntumaan vähän turhan raskailta. Nyt kaikki on kuitenkin taas hyvin.

Meillä on perhe kasassa ja se tekee mielen herkäksi ja alkaa pakostakin vähän itketyttämään. Että miten pieni ihminen kuitenkin selviää aika paljosta. Niin siis jossain vaiheessa tänne muistaakseni kerroin parisuhdeongelmista sivulauseessa. Onneksi tuo jälkimmäinen sana on nyt poistunut käsittelystä ja jäljelle jäi parisuhde. Ei se heleppoo oo mutta antaa kyllä paljon. Siitä olen kiitollinen.

Lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja unelmat maallemuutosta alkavat hahmottua selkeämmiksi. Kesällä viimeistään ryhdyn toimeen ja alan ottamaan lähikuntiin yhteyttä että jos hommaavat mulle työpaikan ja maalaistalon jonkinmoisella peltotilkulla niin me tullaan kasvattamaan asukaslukua ja maksamaan veroja heille. Näillä seuduilla on puutetta asukkaista ja kunnissa tykätään auttaa ihmisiä jotka olisivat  halukkaita muuttaa paikkakunnalle.

Tämä tästä tällä kertaa. Olen herännyt ja tullut takaisin ;)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Linnut laudalla

Niin ovat linnut jo palanneet tutulle laudalle. Otin ruokinta-automaatit reilu viikko sitten talviteloilta ja heti on ruokailuryhmä kotiutunut takapihalle. Niin se vain on ettei nuille maistu muut kuin auringonkukat ja pähkinät. Aivan turha jotain kauralyhteitä ripustella kun ei siivekkäitä pienen vertaa ne kiinnostaa. Myös ohrat menivät hukkaan viime talvena. Mutta olihan hauska "ohrapelto" syreenin alla.


Ripustin kaupasta ostamani talipötkön makuuhuoneen ikkunan yläpuolelle ja siinä on helppo nauttia tinttien toilailuista päivisin kun pötkähdän oikaisemaan välillä ruotoani. Viime talvena kirjoitin kuinka voi tehdä itse talipötköjä linnuille. Täällä näin. Tänä vuonna ajattelin tehdä niitä taas, mutta ihan sian ihrasta. Pitää katsella että löytyisikö sitä ihraa ihan sellaisenaan kaupasta vai otanko talteen uunilihoista sitä mukaa kun niitä tulee laitettua :) Pakastimeen ehtii kerätä jo melko paljon syksyn aikana niin joululahjaksi saavat linnut kunnon kranssin. Tuo kookosrasva jäi minulle hieman arvoitukseksi että syövätkö tintit sitä ollenkaan vai pitääkö se vain ne siemenet ja pähkinät kasassa.

Tämä kaveri auttaa myös siementen tuhoamisessa ;)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kekritunnelmia

Kekri on minulle vuoden toiseksi tärkein juhla heti Joulun jälkeen :) Olen luonteeltani ehdottomasti eniten kevätihminen ja nautin siitä kun luonto herää eloon ja aurinko täyttää mielen lämmöllään. Onneksi näin syksyllä, pimeän aikaan on nämä kaksi ihanaa juhlaa.

Hämähäkinverkko on tehty kimalleliimalla silikoniseen kattilankanteen. Mikä tahansa silikoninen, tasainen alusta käy tai vaikka voipaperi. Kunhan sen saa sitten helposti irti kun se on kuivunut. Huippuidis. Bongasin jostain pinterestistä :)

Kaikki vanhan kansan perinteet - niin juhlat, käsityöt, kuin leipomisetkin - ovat mielenkiintoisia. Siksipä meilläkin lämmitetään kekrisauna ennen ruokailua ja annetaan saunan seistä lämpimänä koko ruokailun ajan jotta pyhät voivat rauhassa saunoa ennen talonväkeä. Illallinen pyritään pitämään hiljaisena kuten juhlaan kuuluu, mutta käytännössä se on nykyään vähemmän hiljainen kun kaksivuotias tirehtööri ei jaksa olla tuppisuuna :) Ruuan jälkeen kun mennään sitten saunaan, jätetään lautaselle ruokaa esi-isille. Illalla ennen nukkumaan menoa rappusille jätetään myös puolikas leipä lepyttämään liikenteessä olevia henkiä.

Kananmunakennosta lepakko. Se on maalattu mustalla vesivärillä, mutta siitä tuli lapsilla sellainen tummanharmaa. Kameran salama muutti sen kuvassa aika vaaleaksi.

Nämä perinteet eivät meidän perheessä ole mitenkään kovin vanhoja, sillä äitini, toisin kuin minä, on harras uskovainen. Kaikenlainen pakanallinen juhliminen on ollut pois minun lapsuudesta, mutta avoimin mielin äiti tulee meille lihapataa syömään. Ei hän sitä pahalla katso, ei vain itse halua moisia järjestää. Tuo pakanallisten perinteiden ylenkatsominen nykyaikana olisikin hieman hurskastelua mielestäni kun Joulunakin se kuusi nököttää joka tuvan nurkassa ja pukki jakelee lahjoja. Puhumattakaan pääsiäismunista ja juhannuskokoista. Nämähän ovat pakanallisuutta (parhaimmillaan) pahimmillaan. Ja sitäpaitsi. Kyllä me vietetään pyhäinpäivää sitten äidin kanssa kuitenkin - hautausmaalla kävellen.


Isoon kurpitsaan kaiversin veikeän naaman. Kuvia on kaikkia enemmän tai vähemmän käsitelty ja tässä väärentyi värit. Sisällä on ledivalosarja kirkkaassa muovipussissa pinkin silkkipaperin kera. Tosi maaginen tunnelma ;)

Kekri on tosi monipuolinen juhla. Siinä juhlitaan sadonkorjuuta, uutta vuotta, mennyttä vuotta, esi-isiä ja kaikista tärkeimpänä on se yhdessäolo. Minä taidan tänä vuonna lisätä meidän perheen perinteisiin suuren jätkänkynttilän vähän niin kuin kekrikokkoa näyttelemään.

Kyllä. Meillä on jo "jouluvalot" vaikka ne on kyllä syysvalot minun mielestäni.

Takaoven ikkunassa pelottelee aave vihaiset henkiolennot pois :D Tätä emme askarrelleet vaan kaupasta ihan ostettiin kun oli niin veikeä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pissaa

Me opetellaan vaipattomuutta. Vähän vaihtelevalla menestyksellä. Jos nyt ei tarvitsekaan enää yrittää vääntää kaarelle pingottunutta kaksivuotiasta pikkumiestä potalle istumaan, niin muuten vetää hiljaiseksi. Pakarat saavat jo kosketuksen potan pintaan, mutta pissa valuu kerta toisensa jälkeen kalsarin lahkeesta jos minkäkin jutskan päälle. Viimeisimpänä isin valokuva. Ehkä meidän pitäisi vielä odottaa. Niin kuin päiväkodin tätikin sanoi, vielä ei ole mahdollisesti se herkkyyskausi ;)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kehräystä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa kehräyskurssilla ja hurahdin hommaan aivan täysillä. Kehräsin koko eilisillan ja tänäänkin aamusta aloin karstaamaan lepereitä :) Lepereet ovat siis sellaisia ilmavia villapötkylöitä joista en hoksannut kuvaa ottaa. Alla olevassa kuvassa karstalla on texel -rotuisen lampaan villaa. Vieressä karstaamaton villamytty havainnollistamassa väriä. Texel on aika karheaa suomenlampaan villaan verrattuna, mutta ei ollenkaan huonoa kehrätä. Sukkalangaksi varmasti oikein hyvä.


Alla kuva rukin lyhdystä, jonka rullalla on texel -säiettä. Minun säie on vielä ei-niin-tasalaatuista, mutta näinä aikoina on hyvä opetella kehräämään. On nimittäin muodissa nuo rustiikkiset, muhkuraiset langat :D


Siinäpä minun rukkini. Talvi-iltojen ilo ja rauhoittaja. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, olohuoneesta ei kuulu television äänet vaan tasainen, rauhoittava rukin hurina. Tästä hommasta tuli kerralla lempiharrastukseni. Huomaa kyllä kuinka taidot karttuu aivan parissa päivässä ja koko ajan oppii lisää. Mutta tekemällä tietysti. Silleen tämän homman oppii. Kehräämällä, karstaamalla, kehräämällä, kehräämällä.


Näistä suomenlampaan säie-keristä kerrataan lopullinen lanka ensi torstaina. Ensimmäinen kertaamiseni, joten en halua edes kokeilla itsekseni koska kurssilla on niin loistava opettaja. Uskotteko muuten että langasta tulee valkoista ;) Kunhan se pestään. Tämä päkä on ihan selvästi nauttinut elostaan kuralillussa :D


Villan lanoliini tekee hyvää käsille. Sormet ovat kehräyksen jälkeen ihanan pehmoiset mutta likaiset. Ja villan tuoksu on huumaava. Suosittelen kehräysharrastusta ihmiselle joka haluaa nähdä kättensä työn tuloksen heti ja joka nauttii rauhallisesta tekemisestä. Tässä ei kannata hätäillä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

KukkaKuvia kesältä

Pidän niin kauhean paljon unikoista. Ne ovat niin herkkiä ja yllätyksellisiä kukkasia että joka kevät penkkiin tulee nakattua jotain uutta. Pioniunikot on all time feivörittejä ja niitäkin tässä esittelen.

Valkoinen pioniunikko

Danish flag hapsuilla

Ihana luumunsävyinen

Kerrottu pioniunikko

Kauniin värinen pioniunikko tämäkin

Päivänsini 

Öttiäinen auringonkukassa

Toinen auringonkukka - toinen öttis

Nämä auringonkukatkin ovat valloittavia. Näissä kuvissa näkyvät ovat saaneet alkunsa lintujen jättämistä siemenistä. Muutama jalostetumpikin versio on kukkinut mutta olen niitä napsinut mukaan viemisiksi aina kylään mennessäni enkä ole hoksannut ottaa kuvaa. Kestävät yllättävän kauan vaasissa <3

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Hoasteita

Sain kaksi samanlaista haastetta mutta eri kysymyksillä, kiitos -N- Birch hill's farmilta ja Karjakko Navetan ovelta :) Vastaan siis molempien haastajien kysymyksiin tässä samalla kun laitan haasteen eteenpäin menemään.

     Haasteen säännöt...

                                      1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään
                                      2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
                                      3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
                                      4. Täytyy valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
                                      5. Täytyy kertoa kenet on haastanut
                                      6. Ei takaisin haastamista...



Tässä minun korteni kekoon, eli ne 11 asiaa minusta itsestäni

1. Olen kymmenen vuotta nuoremman näköinen kuin ikäni on numeroina, kuullut siitä kyllästymiseen asti
2. Minulla on menossa jo kymmenes kotiosoite syntymäni jälkeen
3. Minulla on niin vanha puhelin, että FM -radio on sen parhain luxusvaruste
4. Rinnassani on samanlainen luomi kuin äidilläni, isoäidilläni sekä kahdella tädilläni (äidin puolelta)
5. Osaan ajaa vesiliikenteessä sääntöjen mukaan ja osaan myös suunnistaa järvellä jos on kartta
6. Rakastan sitä tunnetta kun ulkona on kylmä, tuulista, märkää ja pimeää ja saan itse istua sisällä lämpimässä
7. Olen laiska siivoamaan
8. Mielestäni kaikella elollisella on sielu
9. Parhaat liinavaatteet ovat juuri vaihdetut, vanhat, miljoona kertaa käytetyt, raikkaat mökkiliinikset
10. Mielestäni ihmisellä ei koskaan voi olla liikaa villasukkia
11. Teen tulevan Joulun lahjat kaikki itse

Sitten vastaukset 22 kysymykseen ;)


(BHF)
1. Mikä on lempivuodenaikasi? - Helppoa. Kevät! Kun kaikki syntyy uudelleen.
2. Osaatko kävellä puujaloilla? - En ole aikoihin kokeillut, mutta aika köykäisesti uskoisin.
3. Valvotko täydenkuun aikaan? - Välillä juu. Mitään muuta valvomiseen en koskaan löydä kuin kuun, mutta aivan jokaisen täydenkuun aikaan en valvo.
4. Osaatko leipoa ruisleipää? - Osaan, mutta en niin hyvää kuin sen pitäisi olla (syytän sähköuunia)
5. Mikä on lempiherkkusi? - Mustat oliivit
6. Omena- vai appelsiinimehu? - Appelsiini
7. Pidätkö rannekelloa? - Pitäisin jos muistaisin käydä vaihdattamassa siihen paristot
8. Minne haluaisit matkustaa? - Jonnekin trooppiselle autiolle saarelle
9. Makea vai suolainen? - Suolainen
10. Asutko yli 100 km päässä lapsuuskodistasi? - En - vielä
11. Inhoatko haasteita? - En tosiaankaan :)



(NO)

1. LUETKO SARJAKUVIA? - Harvemmin, ruokapöydässä joskus jos ei ole seuraa

2. MIKÄ SAA SUT ILOISEKSI? - Siisti koti
3. OLETKO KOSKAAN OLLUT LEIRILLÄ (esim. ratsastus-)? - Lapsena yhdellä tyttöleirillä.
4. MINKÄ KIRJAN LUIT VIIMEKSI? - Nicolas Sparksin Suojelusenkeli
5. MIKÄ ON SUN ERITYISTAITOSI? - Käsin kehrääminen ehkä. Ja koiranlukutaito :)
6. KRISTALLIKRUUNU VAI PLAFONDI? - Kristallikruunu <3
7. VAALEA VAI TUMMA LEIPÄ? - Tumma. En syö vaaleaa leipää lainkaan :) ohrarieskaa kyllä joskus.
8. ONNENNUMEROSI? - 6
9. OLETKO KOSKAAN KÄYNYT RAVEISSA? - Tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Voitin 11,40€ :D
10. MITÄ HILLOA LAITAT TÄYTEKAKKUUN MIELUITEN? - Mansikkasosetta
11. POLTATKO KYNTTILÖITÄ SYKSYISIN?   - Koko ajan ja mielellään tuoksusellaisia



Haastamilleni uudet 11 kysymystä tulevat tässä:

1. Osaatko ratsastaa?
2. Oletko koskaan vaihtanut autoon renkaita?
3. Millaiset olisivat lempivillasukkasi - kuvaile
4. Kuinka pitkän matkan luulet jaksavasi sukeltaa järviolosuhteissa?
5. Miksi ryhdyit kirjoittamaan blogia?
6. Mistä asioista pidät syksyssä ja talven odotuksessa?
7. Minkä haluaisit tällä hetkellä eniten?
8. Millainen on hyvä sauna?
9. Onko sinulla fobioita?
10. Lähtisitkö tuntemattoman kanssa käymään kalassa jos hän pyytäisi?
11. Haittaako lannan haju maaseudulla?


Ja haastoin tällä kertaa seuraavat blogit

JEE!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Työharjoittelua

Olen tällä hetkellä eräällä tallilla työharjoittelussa ja on ollut tosi mukavaa. Työ on raskasta ja hikistä hommaa, mutta todella palkitsevaa. Hevoset elelevät pihatoissa ja siellä on erinomainen mahdollisuus tarkkailla niiden keskinäistä laumakäyttäytymistä. Muutenkin minulle on tärkeää oppia lisää hevosten käyttäytymisestä, hoidosta, sairauksista ja ruokinnasta, sillä meille tulee maatilalle sitten suomenhevonen töihin. Lähinnä vetämään kiesikärryjä ja metsähommiin tarvittaessa, mutta onhan tuota siinäkin.

Otan palkollisiksi mielelläni eläimiä (paimenkoira liittyy remmiin tietysti myös ja mahdollisesti myös laumanvartija) koska ne eivät vaadi viikonloppuvapaita, pekkaspäiviä, ylityökorvauksia tai työnohjausta, vaan tekevät työnsä mielellään ja täydellä teholla ja pelkällä ruokapalkalla. Rapsutukset ja hellyys ovat sitten laskettavissa bonukseksi hyvin suoritetsta työstä. Tottakai vuosihuollot täytyy tehdä eläinlääkärillä ja ruuan täytyy olla laadukasta jotta palkolliset jaksavat työskennellä päivästä toiseen, mutta pääasia on että ne tekevät sitä mielellään ja minun kanssani yhteistyössä.

No eilen olin tallilla aamuvuorossa tavalliseen tapaan kun sain aikaiseksi hevosten pakoyrityksen. Olin hakemassa erästä kukkoilija-ponia pois pihatosta ennen kaurojen jakoa kun ravurit päättivät kaikki kolmestaan lähteä samalla ovenaukaisulla mukaan. Yritin minä siinä käsiäni leviltellä pysähtymisen merkiksi, mutta mitenkäs se ensimmäinen pysähtyisi kun kaksi muuta tulee puoliravia takana kuin katujyrät. Se ponikin oli toisessa kädessä riimun päässä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi väistää ettei jää jalkoihin. Onneksi nämä kopotit ovat niin tollukoita (ahneita) etteivät tajunneet kovin kauaksi lähteä kun huomasivat että "heeei, täällähän kasvaa ruoh...mumsmumsmums". 

Illalla väsyttäisi ihan kauheasti, mutta ei sitä passaa ennen lapsia kuitenkaan köllölleen laittaa, joten aloitin sitten taas uuden neuletyön. Tämän olisi kyllä hyvä alkaa valmistumaan, sillä kuopuksella on kohtsillään syntymäpäivät ja hänelle alkoi tulemaan puikoilta pipon alkua. Ihanasta alpakan karitsan villalankaa. Tulee ihanan pehmeä ja varmasti lämmin myssy. Tuota lankaa on kolme pientä kerää, joten ei voi olla aivan varma tuleeko samasta langasta enää lapasia. Mielessä olisi vähän sellainen piippalakki. Että siihen saattaa kyllä mennä kaikki.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Blogin nimi muuttui

Päätin vaihtaa blogini nimen kuvaavampaan kun maalla ei asuta vielä vuosiin ja se etappi on vielä niin kaukana. Mielestäni uusi nimi kuvaa tunnelmiani enemmän kuin hyvin. Kotona on hyvä olla :)

Syksyisiä kuvia

Uusi leluni syksyn pimeisiin iltoihin. Rakkausrukki.

Ihana asteri

Viime talvena tekemäni lintujen kylpyallas. Eivät ole kylpeneet.. pelkäävätköhän tikkaa :D

Villiviinistä kiepsautettu kranssi. Vähän tuoksuhernettä sujautin sekaan koristeeksi.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Lipstikka (Levisticum officinale)

Lipstikka (liperi) on minun tämän kesän tuttavuus ja alkaa olla viimeiset hetket ottaa viimeiset varret kuivamaan sisälle.


kuva wikipediasta

Tiesitkö, että lipstikkaa voi käyttää lähes kaikissa - sekä liha-, että kasvisruuissa - mausteena? Ne pahaksi haukutut natriumglutamaatit, joita on esimerkiksi lihaliemikuutioissa, voi korvata tällä mainiolla yrtillä.

Lipstikka kasvaa lähes koko maassa villiintyneenä, mutta on nähtävästi kotoisin Perusta alunperin. Minulla sitä kasvaa nyt hyvänkokoinen pöheikkö yrttilaarissa. Mummulta sain rouhaista suuresta paakusta osan ja hyvin lähti kasvamaan uudessa kodissa. Sitten kun muutan maalle, tulee lipstikka varmasti muuttokuorman mukana ellei sitten ole talvi.

Tiesitkö muuten myös, että länsimaissa tunnetaan makuina neljä perusmakua: makea, suolainen, hapan ja karvas. Kaukoidässä ollaan oltu iät ja ajat viisaampia ja tiedetty, että monissa perus ruoka-aineissa löytyy myös viides perusmaku - UMAMI. Tämän maun on sanottu vaikuttavan myös muihinkin aisteihin kuin vain makuaistiin. Mene ja tiedä, mutta umami korostaa ruuan omaa makua ja parantaa ruokahalua. Ja sitä on lipstikassa runsain mitoin.

 Olen lisännyt kesän aikana lipstikkaa moniin ruokiin ja se on mahtava eväs. En ole sittemmin enää liemikuutioita käyttänyt. Yksi yrtti korvaa sen helposti ja ilman valtavaa määrää suolaa. Suolankäyttömme on siis myös vähentynyt kovasti.

jos olet kiinnostunut yrttien kasvatuksesta, niin pistäppä tämä mieleesi. Ehdoton yrttitarhan kuningas. Mutta laita sitä aluksi vain vähän. Itse laitoin turhan reilulla kädellä lihakeittoon ja siitä tuli tosi pahaa. Pieni määrä siis riittää. Viimeisimmäksi laitoin sitä lihamurekkeeseen ja sitä kehuttiin kovasti.

torstai 29. elokuuta 2013

Kaikki keskeneräiset puikko-koukku -työni


Nyt kun viimeinkin sain toimivan kännykkäkameran niin voi laittaa vähän kuvia. Ainakin jos aurinko paistaa tarpeeksi. Illalla sisällä on turha kuvitellakkaan ottavansa kuvaa, sillä siitä tulee tumma ja nuhruinen.

Tässä siis keskeneräiset työni :D Saisikohan sitä inspiraatiota lopetella näitä nyt kun on ihan julkisesti paljastettu "luurangot" kaapista. 

Vasemmalla ylhäällä: Virkattu pöytäliina. Valkoinen. Ensimmäinen kokeilu virkkaamisesta ihan oikeasti. Mukavaa on, mutta käsialani on melko tiukkaa ja nyt on joko purettava työ ja aloittaa löysemmällä tai sinnitellä tämän kanssa ja hämpaat irvessä työnnettävä koukku pieneen silmukkaväliin.

Ylhäällä keskellä: Nämä eivät ole pannunalusia vaan kilpikonnan kilpi ja vatsaosa sekä sienen muotoinen jalka kilpparille. Mietinnässä on, josko vain yhdistäisin pyöreät osat ja tekisin siitä tosiaan sen pannulapun kun on jo kolmatta vuotta työ tuossa vaiheessa.

Ylhäällä oikealla: Virkattu pussukka tulossa. Tämä lanka on ihanaa. Taidan aloittaa loppuunviemisen tästä työstä koska on niin ihanat värit.

Keskellä vasemmalla: Samaa lankaa kuin pussukassa on käytetty. Pieniä isoäidinneliöitä joista tarkoitus yhdistellä pipo. Melkein puolet 40 neliöstä tehty :D

Keskimmäinen työ on melkein lapanen. Olen tehnyt toisen jo valmiiksi mutta se on hukkunut jonnekin. Näistä lapasista tuli tosi kapoiset joten sirokätinen pitäisi sitten löytää pitäjäksi jahka saan valmiiksi (ja löydän tälle parin). Kolmen langan kirjoneulekuvio on yksinkertainen ja tekee lapasesta lämpimän koska lisää sen paksuutta mukavasti.

Keskellä oikealla: Koiran villapaidan tekele. Tätä tuskin jatkan, koska hahtuvasta oli niin hankala neuloa tätä kuviota. Aloitan samanlaisen jollain ihanan tyttömäisillä väreillä vaikka Nalle -langasta.

Alhaalla vasen: Isoäidinneliöitä vauvan peittoa varten. Tämä työ on ollut tekeillä jo kohta viisi vuotta. Alkaa vähän motivaatio hiipua.

Alhaalla oikea: Lapsen villasukat. Ihanat värit :) Kehtuuttaa vain jatkaa.


Vanttuita

Ilmojen viiletessä alkaa tietysti neulontainnostus. Kahdet lapaset ja pipo ovat valmiina jo. Piposta en tälle kertaa lisää kuvaa, sillä se on kantajansa mukana koulussa :)

Itselleni tein syyslapaset kun löysin alekorista pari ihanaa Novitan Puro Batik -kerää. Otin siitä yhden kerän Puro Batik (823) ja yhden Puro Batik (856). Ne oli mehevimmät :)

Tällaiset tuli sorkkia lämmittelemään. Tein pari helmineuleraitaa että saan vähän tekstuuria tumppuihin vaikka onhan nuo värit jo itsessään koristeelliset. Tykkään näistä!

 Nämä tein tyttärelle pukinkonttiin sujautettavaksi. Olipa kerrassaan ihanaa lankaa neuloa! On nimittäin 100% suomenlampaan villaa ja lanka on paksua, löyhälle kehrättyä joten ei kutkuta lainkaan iholla. Tyttäreni on tosi herkkä villan kutkutukselle ja tykkäsi langasta ja paineli sitä poskeaan vasten :) Itsehän olen sellainen rautanahka että karkeasta sukkalangasta voisin hyvin paidan kutoa ja pitää sitä ihoa vasten. En ymmärrä miten villa voi muka kutittaa :D Langassa on myös luonnollisia paksuuseroja ja pieniä möykkyjä siellä täällä. Korostin tätä rustiikkista tuntumaa neulomalla lapasiin helmineulosta siten että joka toinen kerros on sileää. Nämä muodostuivat nyt ehdottomiksi lemppareiksi.

Langan ostin kaksi vuotta takaperin joulumarkkinoilta eräältä herralta joka kertoi pitävänsä lammastilaa rouvansa kanssa. Enhän minä enää millään muista mikä tilan nimi oli, mutta ostin häneltä myös monta hahtuvakiekkoa. Toivottavasti hän on myymässä tänäkin jouluna. Menen nimittäin markkinoille vain tämän langan takia. Minulla on tätä vielä ruskeanakin. Ajattelin tehdä (ex-) poikaystävälleni joululahjaksi samanlaiset siitä.