Linnut laudalla

Niin ovat linnut jo palanneet tutulle laudalle. Otin ruokinta-automaatit reilu viikko sitten talviteloilta ja heti on ruokailuryhmä kotiutunut takapihalle. Niin se vain on ettei nuille maistu muut kuin auringonkukat ja pähkinät. Aivan turha jotain kauralyhteitä ripustella kun ei siivekkäitä pienen vertaa ne kiinnostaa. Myös ohrat menivät hukkaan viime talvena. Mutta olihan hauska "ohrapelto" syreenin alla.

Ripustin kaupasta ostamani talipötkön makuuhuoneen ikkunan yläpuolelle ja siinä on helppo nauttia tinttien toilailuista päivisin kun pötkähdän oikaisemaan välillä ruotoani. Viime talvena kirjoitin kuinka voi tehdä itse talipötköjä linnuille. Täällä näin. Tänä vuonna ajattelin tehdä niitä taas, mutta ihan sian ihrasta. Pitää katsella että löytyisikö sitä ihraa ihan sellaisenaan kaupasta vai otanko talteen uunilihoista sitä mukaa kun niitä tulee laitettua :) Pakastimeen ehtii kerätä jo melko paljon syksyn aikana niin joululahjaksi saavat linnut kunnon kranssin. Tuo kookosrasva jäi minulle hieman arvoitukseksi että syövätkö tintit sitä ollenkaan vai pitääkö se vain ne siemenet ja pähkinät kasassa.

Tämä kaveri auttaa myös siementen tuhoamisessa ;)

Kehrättyä

Kekritunnelmia

Kekri on minulle vuoden toiseksi tärkein juhla heti Joulun jälkeen :) Olen luonteeltani ehdottomasti eniten kevätihminen ja nautin siitä kun luonto herää eloon ja aurinko täyttää mielen lämmöllään. Onneksi näin syksyllä, pimeän aikaan on nämä kaksi ihanaa juhlaa.

Hämähäkinverkko on tehty kimalleliimalla silikoniseen kattilankanteen. Mikä tahansa silikoninen, tasainen alusta käy tai vaikka voipaperi. Kunhan sen saa sitten helposti irti kun se on kuivunut. Huippuidis. Bongasin jostain pinterestistä :)

Kaikki vanhan kansan perinteet - niin juhlat, käsityöt, kuin leipomisetkin - ovat mielenkiintoisia. Siksipä meilläkin lämmitetään kekrisauna ennen ruokailua ja annetaan saunan seistä lämpimänä koko ruokailun ajan jotta pyhät voivat rauhassa saunoa ennen talonväkeä. Illallinen pyritään pitämään hiljaisena kuten juhlaan kuuluu, mutta käytännössä se on nykyään vähemmän hiljainen kun kaksivuotias tirehtööri ei jaksa olla tuppisuuna :) Ruuan jälkeen kun mennään sitten saunaan, jätetään lautaselle ruokaa esi-isille. Illalla ennen nukkumaan menoa rappusille jätetään myös puolikas leipä lepyttämään liikenteessä olevia henkiä.

Kananmunakennosta lepakko. Se on maalattu mustalla vesivärillä, mutta siitä tuli lapsilla sellainen tummanharmaa. Kameran salama muutti sen kuvassa aika vaaleaksi.

Nämä perinteet eivät meidän perheessä ole mitenkään kovin vanhoja, sillä äitini, toisin kuin minä, on harras uskovainen. Kaikenlainen pakanallinen juhliminen on ollut pois minun lapsuudesta, mutta avoimin mielin äiti tulee meille lihapataa syömään. Ei hän sitä pahalla katso, ei vain itse halua moisia järjestää. Tuo pakanallisten perinteiden ylenkatsominen nykyaikana olisikin hieman hurskastelua mielestäni kun Joulunakin se kuusi nököttää joka tuvan nurkassa ja pukki jakelee lahjoja. Puhumattakaan pääsiäismunista ja juhannuskokoista. Nämähän ovat pakanallisuutta (parhaimmillaan) pahimmillaan. Ja sitäpaitsi. Kyllä me vietetään pyhäinpäivää sitten äidin kanssa kuitenkin - hautausmaalla kävellen.

Isoon kurpitsaan kaiversin veikeän naaman. Kuvia on kaikkia enemmän tai vähemmän käsitelty ja tässä väärentyi värit. Sisällä on ledivalosarja kirkkaassa muovipussissa pinkin silkkipaperin kera. Tosi maaginen tunnelma ;)

Kekri on tosi monipuolinen juhla. Siinä juhlitaan sadonkorjuuta, uutta vuotta, mennyttä vuotta, esi-isiä ja kaikista tärkeimpänä on se yhdessäolo. Minä taidan tänä vuonna lisätä meidän perheen perinteisiin suuren jätkänkynttilän vähän niin kuin kekrikokkoa näyttelemään.

Kyllä. Meillä on jo "jouluvalot" vaikka ne on kyllä syysvalot minun mielestäni.

Takaoven ikkunassa pelottelee aave vihaiset henkiolennot pois :D Tätä emme askarrelleet vaan kaupasta ihan ostettiin kun oli niin veikeä.

Pissaa

Me opetellaan vaipattomuutta. Vähän vaihtelevalla menestyksellä. Jos nyt ei tarvitsekaan enää yrittää vääntää kaarelle pingottunutta kaksivuotiasta pikkumiestä potalle istumaan, niin muuten vetää hiljaiseksi. Pakarat saavat jo kosketuksen potan pintaan, mutta pissa valuu kerta toisensa jälkeen kalsarin lahkeesta jos minkäkin jutskan päälle. Viimeisimpänä isin valokuva. Ehkä meidän pitäisi vielä odottaa. Niin kuin päiväkodin tätikin sanoi, vielä ei ole mahdollisesti se herkkyyskausi ;)

Kehräystä

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa kehräyskurssilla ja hurahdin hommaan aivan täysillä. Kehräsin koko eilisillan ja tänäänkin aamusta aloin karstaamaan lepereitä :) Lepereet ovat siis sellaisia ilmavia villapötkylöitä joista en hoksannut kuvaa ottaa. Alla olevassa kuvassa karstalla on texel -rotuisen lampaan villaa. Vieressä karstaamaton villamytty havainnollistamassa väriä. Texel on aika karheaa suomenlampaan villaan verrattuna, mutta ei ollenkaan huonoa kehrätä. Sukkalangaksi varmasti oikein hyvä.

Alla kuva rukin lyhdystä, jonka rullalla on texel -säiettä. Minun säie on vielä ei-niin-tasalaatuista, mutta näinä aikoina on hyvä opetella kehräämään. On nimittäin muodissa nuo rustiikkiset, muhkuraiset langat :D

Siinäpä minun rukkini. Talvi-iltojen ilo ja rauhoittaja. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, olohuoneesta ei kuulu television äänet vaan tasainen, rauhoittava rukin hurina. Tästä hommasta tuli kerralla lempiharrastukseni. Huomaa kyllä kuinka taidot karttuu aivan parissa päivässä ja koko ajan oppii lisää. Mutta tekemällä tietysti. Silleen tämän homman oppii. Kehräämällä, karstaamalla, kehräämällä, kehräämällä.

Näistä suomenlampaan säie-keristä kerrataan lopullinen lanka ensi torstaina. Ensimmäinen kertaamiseni, joten en halua edes kokeilla itsekseni koska kurssilla on niin loistava opettaja. Uskotteko muuten että langasta tulee valkoista ;) Kunhan se pestään. Tämä päkä on ihan selvästi nauttinut elostaan kuralillussa :D

Villan lanoliini tekee hyvää käsille. Sormet ovat kehräyksen jälkeen ihanan pehmoiset mutta likaiset. Ja villan tuoksu on huumaava. Suosittelen kehräysharrastusta ihmiselle joka haluaa nähdä kättensä työn tuloksen heti ja joka nauttii rauhallisesta tekemisestä. Tässä ei kannata hätäillä.

KukkaKuvia kesältä

Pidän niin kauhean paljon unikoista. Ne ovat niin herkkiä ja yllätyksellisiä kukkasia että joka kevät penkkiin tulee nakattua jotain uutta. Pioniunikot on all time feivörittejä ja niitäkin tässä esittelen.

Valkoinen pioniunikko

Danish flag hapsuilla

Ihana luumunsävyinen

Kerrottu pioniunikko

Kauniin värinen pioniunikko tämäkin

Päivänsini 

Öttiäinen auringonkukassa

Toinen auringonkukka - toinen öttis

Nämä auringonkukatkin ovat valloittavia. Näissä kuvissa näkyvät ovat saaneet alkunsa lintujen jättämistä siemenistä. Muutama jalostetumpikin versio on kukkinut mutta olen niitä napsinut mukaan viemisiksi aina kylään mennessäni enkä ole hoksannut ottaa kuvaa. Kestävät yllättävän kauan vaasissa <3

Hoasteita

Sain kaksi samanlaista haastetta mutta eri kysymyksillä, kiitos -N- Birch hill's farmilta ja Karjakko Navetan ovelta :) Vastaan siis molempien haastajien kysymyksiin tässä samalla kun laitan haasteen eteenpäin menemään.

     Haasteen säännöt...

                                      1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään
                                      2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
                                      3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
                                      4. Täytyy valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
                                      5. Täytyy kertoa kenet on haastanut
                                      6. Ei takaisin haastamista...

Tässä minun korteni kekoon, eli ne 11 asiaa minusta itsestäni

1. Olen kymmenen vuotta nuoremman näköinen kuin ikäni on numeroina, kuullut siitä kyllästymiseen asti

2. Minulla on menossa jo kymmenes kotiosoite syntymäni jälkeen

3. Minulla on niin vanha puhelin, että FM -radio on sen parhain luxusvaruste

4. Rinnassani on samanlainen luomi kuin äidilläni, isoäidilläni sekä kahdella tädilläni (äidin puolelta)

5. Osaan ajaa vesiliikenteessä sääntöjen mukaan ja osaan myös suunnistaa järvellä jos on kartta

6. Rakastan sitä tunnetta kun ulkona on kylmä, tuulista, märkää ja pimeää ja saan itse istua sisällä lämpimässä

7. Olen laiska siivoamaan

8. Mielestäni kaikella elollisella on sielu

9. Parhaat liinavaatteet ovat juuri vaihdetut, vanhat, miljoona kertaa käytetyt, raikkaat mökkiliinikset

10. Mielestäni ihmisellä ei koskaan voi olla liikaa villasukkia

11. Teen tulevan Joulun lahjat kaikki itse

Sitten vastaukset 22 kysymykseen ;)

(BHF)

1. Mikä on lempivuodenaikasi? - Helppoa. Kevät! Kun kaikki syntyy uudelleen.
2. Osaatko kävellä puujaloilla? - En ole aikoihin kokeillut, mutta aika köykäisesti uskoisin.
3. Valvotko täydenkuun aikaan? - Välillä juu. Mitään muuta valvomiseen en koskaan löydä kuin kuun, mutta aivan jokaisen täydenkuun aikaan en valvo.
4. Osaatko leipoa ruisleipää? - Osaan, mutta en niin hyvää kuin sen pitäisi olla (syytän sähköuunia)
5. Mikä on lempiherkkusi? - Mustat oliivit
6. Omena- vai appelsiinimehu? - Appelsiini
7. Pidätkö rannekelloa? - Pitäisin jos muistaisin käydä vaihdattamassa siihen paristot
8. Minne haluaisit matkustaa? - Jonnekin trooppiselle autiolle saarelle
9. Makea vai suolainen? - Suolainen
10. Asutko yli 100 km päässä lapsuuskodistasi? - En - vielä
11. Inhoatko haasteita? - En tosiaankaan :)

(NO)

1. LUETKO SARJAKUVIA? - Harvemmin, ruokapöydässä joskus jos ei ole seuraa

2. MIKÄ SAA SUT ILOISEKSI? - Siisti koti

3. OLETKO KOSKAAN OLLUT LEIRILLÄ (esim. ratsastus-)? - Lapsena yhdellä tyttöleirillä.

4. MINKÄ KIRJAN LUIT VIIMEKSI? - Nicolas Sparksin Suojelusenkeli

5. MIKÄ ON SUN ERITYISTAITOSI? - Käsin kehrääminen ehkä. Ja koiranlukutaito :)

6. KRISTALLIKRUUNU VAI PLAFONDI? - Kristallikruunu <3

7. VAALEA VAI TUMMA LEIPÄ? - Tumma. En syö vaaleaa leipää lainkaan :) ohrarieskaa kyllä joskus.

8. ONNENNUMEROSI? - 6

9. OLETKO KOSKAAN KÄYNYT RAVEISSA? - Tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Voitin 11,40€ :D

10. MITÄ HILLOA LAITAT TÄYTEKAKKUUN MIELUITEN? - Mansikkasosetta

11. POLTATKO KYNTTILÖITÄ SYKSYISIN?   - Koko ajan ja mielellään tuoksusellaisia

Haastamilleni uudet 11 kysymystä tulevat tässä:

1. Osaatko ratsastaa?

2. Oletko koskaan vaihtanut autoon renkaita?

3. Millaiset olisivat lempivillasukkasi - kuvaile

4. Kuinka pitkän matkan luulet jaksavasi sukeltaa järviolosuhteissa?

5. Miksi ryhdyit kirjoittamaan blogia?

6. Mistä asioista pidät syksyssä ja talven odotuksessa?

7. Minkä haluaisit tällä hetkellä eniten?

8. Millainen on hyvä sauna?

9. Onko sinulla fobioita?

10. Lähtisitkö tuntemattoman kanssa käymään kalassa jos hän pyytäisi?

11. Haittaako lannan haju maaseudulla?

Ja haastoin tällä kertaa seuraavat blogit

Niittykulma

Kaikki kotona?

Prusiluskan väkerrykset

Taigaduu

Villi Helmi

Käsitöitä ja muuta puuhastelua maalla

Leenan Laari

JEE!

Työharjoittelua

Olen tällä hetkellä eräällä tallilla työharjoittelussa ja on ollut tosi mukavaa. Työ on raskasta ja hikistä hommaa, mutta todella palkitsevaa. Hevoset elelevät pihatoissa ja siellä on erinomainen mahdollisuus tarkkailla niiden keskinäistä laumakäyttäytymistä. Muutenkin minulle on tärkeää oppia lisää hevosten käyttäytymisestä, hoidosta, sairauksista ja ruokinnasta, sillä meille tulee maatilalle sitten suomenhevonen töihin. Lähinnä vetämään kiesikärryjä ja metsähommiin tarvittaessa, mutta onhan tuota siinäkin.

Otan palkollisiksi mielelläni eläimiä (paimenkoira liittyy remmiin tietysti myös ja mahdollisesti myös laumanvartija) koska ne eivät vaadi viikonloppuvapaita, pekkaspäiviä, ylityökorvauksia tai työnohjausta, vaan tekevät työnsä mielellään ja täydellä teholla ja pelkällä ruokapalkalla. Rapsutukset ja hellyys ovat sitten laskettavissa bonukseksi hyvin suoritetsta työstä. Tottakai vuosihuollot täytyy tehdä eläinlääkärillä ja ruuan täytyy olla laadukasta jotta palkolliset jaksavat työskennellä päivästä toiseen, mutta pääasia on että ne tekevät sitä mielellään ja minun kanssani yhteistyössä.

No eilen olin tallilla aamuvuorossa tavalliseen tapaan kun sain aikaiseksi hevosten pakoyrityksen. Olin hakemassa erästä kukkoilija-ponia pois pihatosta ennen kaurojen jakoa kun ravurit päättivät kaikki kolmestaan lähteä samalla ovenaukaisulla mukaan. Yritin minä siinä käsiäni leviltellä pysähtymisen merkiksi, mutta mitenkäs se ensimmäinen pysähtyisi kun kaksi muuta tulee puoliravia takana kuin katujyrät. Se ponikin oli toisessa kädessä riimun päässä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi väistää ettei jää jalkoihin. Onneksi nämä kopotit ovat niin tollukoita (ahneita) etteivät tajunneet kovin kauaksi lähteä kun huomasivat että "heeei, täällähän kasvaa ruoh...mumsmumsmums". 

Illalla väsyttäisi ihan kauheasti, mutta ei sitä passaa ennen lapsia kuitenkaan köllölleen laittaa, joten aloitin sitten taas uuden neuletyön. Tämän olisi kyllä hyvä alkaa valmistumaan, sillä kuopuksella on kohtsillään syntymäpäivät ja hänelle alkoi tulemaan puikoilta pipon alkua. Ihanasta alpakan karitsan villalankaa. Tulee ihanan pehmeä ja varmasti lämmin myssy. Tuota lankaa on kolme pientä kerää, joten ei voi olla aivan varma tuleeko samasta langasta enää lapasia. Mielessä olisi vähän sellainen piippalakki. Että siihen saattaa kyllä mennä kaikki.

Blogin nimi muuttui

Päätin vaihtaa blogini nimen kuvaavampaan kun maalla ei asuta vielä vuosiin ja se etappi on vielä niin kaukana. Mielestäni uusi nimi kuvaa tunnelmiani enemmän kuin hyvin. Kotona on hyvä olla :)

Syksyisiä kuvia

Uusi leluni syksyn pimeisiin iltoihin. Rakkausrukki.

Ihana asteri

Viime talvena tekemäni lintujen kylpyallas. Eivät ole kylpeneet.. pelkäävätköhän tikkaa :D

Villiviinistä kiepsautettu kranssi. Vähän tuoksuhernettä sujautin sekaan koristeeksi.

Lipstikka (Levisticum officinale)

Lipstikka (liperi) on minun tämän kesän tuttavuus ja alkaa olla viimeiset hetket ottaa viimeiset varret kuivamaan sisälle.

kuva wikipediasta

Tiesitkö, että lipstikkaa voi käyttää lähes kaikissa - sekä liha-, että kasvisruuissa - mausteena? Ne pahaksi haukutut natriumglutamaatit, joita on esimerkiksi lihaliemikuutioissa, voi korvata tällä mainiolla yrtillä.

Lipstikka kasvaa lähes koko maassa villiintyneenä, mutta on nähtävästi kotoisin Perusta alunperin. Minulla sitä kasvaa nyt hyvänkokoinen pöheikkö yrttilaarissa. Mummulta sain rouhaista suuresta paakusta osan ja hyvin lähti kasvamaan uudessa kodissa. Sitten kun muutan maalle, tulee lipstikka varmasti muuttokuorman mukana ellei sitten ole talvi.

Tiesitkö muuten myös, että länsimaissa tunnetaan makuina neljä perusmakua: makea, suolainen, hapan ja karvas. Kaukoidässä ollaan oltu iät ja ajat viisaampia ja tiedetty, että monissa perus ruoka-aineissa löytyy myös viides perusmaku - UMAMI. Tämän maun on sanottu vaikuttavan myös muihinkin aisteihin kuin vain makuaistiin. Mene ja tiedä, mutta umami korostaa ruuan omaa makua ja parantaa ruokahalua. Ja sitä on lipstikassa runsain mitoin.

 Olen lisännyt kesän aikana lipstikkaa moniin ruokiin ja se on mahtava eväs. En ole sittemmin enää liemikuutioita käyttänyt. Yksi yrtti korvaa sen helposti ja ilman valtavaa määrää suolaa. Suolankäyttömme on siis myös vähentynyt kovasti.

jos olet kiinnostunut yrttien kasvatuksesta, niin pistäppä tämä mieleesi. Ehdoton yrttitarhan kuningas. Mutta laita sitä aluksi vain vähän. Itse laitoin turhan reilulla kädellä lihakeittoon ja siitä tuli tosi pahaa. Pieni määrä siis riittää. Viimeisimmäksi laitoin sitä lihamurekkeeseen ja sitä kehuttiin kovasti.

Kaikki keskeneräiset puikko-koukku -työni

Nyt kun viimeinkin sain toimivan kännykkäkameran niin voi laittaa vähän kuvia. Ainakin jos aurinko paistaa tarpeeksi. Illalla sisällä on turha kuvitellakkaan ottavansa kuvaa, sillä siitä tulee tumma ja nuhruinen.

Tässä siis keskeneräiset työni :D Saisikohan sitä inspiraatiota lopetella näitä nyt kun on ihan julkisesti paljastettu "luurangot" kaapista. 

Vasemmalla ylhäällä: Virkattu pöytäliina. Valkoinen. Ensimmäinen kokeilu virkkaamisesta ihan oikeasti. Mukavaa on, mutta käsialani on melko tiukkaa ja nyt on joko purettava työ ja aloittaa löysemmällä tai sinnitellä tämän kanssa ja hämpaat irvessä työnnettävä koukku pieneen silmukkaväliin.

Ylhäällä keskellä: Nämä eivät ole pannunalusia vaan kilpikonnan kilpi ja vatsaosa sekä sienen muotoinen jalka kilpparille. Mietinnässä on, josko vain yhdistäisin pyöreät osat ja tekisin siitä tosiaan sen pannulapun kun on jo kolmatta vuotta työ tuossa vaiheessa.

Ylhäällä oikealla: Virkattu pussukka tulossa. Tämä lanka on ihanaa. Taidan aloittaa loppuunviemisen tästä työstä koska on niin ihanat värit.

Keskellä vasemmalla: Samaa lankaa kuin pussukassa on käytetty. Pieniä isoäidinneliöitä joista tarkoitus yhdistellä pipo. Melkein puolet 40 neliöstä tehty :D

Keskimmäinen työ on melkein lapanen. Olen tehnyt toisen jo valmiiksi mutta se on hukkunut jonnekin. Näistä lapasista tuli tosi kapoiset joten sirokätinen pitäisi sitten löytää pitäjäksi jahka saan valmiiksi (ja löydän tälle parin). Kolmen langan kirjoneulekuvio on yksinkertainen ja tekee lapasesta lämpimän koska lisää sen paksuutta mukavasti.

Keskellä oikealla: Koiran villapaidan tekele. Tätä tuskin jatkan, koska hahtuvasta oli niin hankala neuloa tätä kuviota. Aloitan samanlaisen jollain ihanan tyttömäisillä väreillä vaikka Nalle -langasta.

Alhaalla vasen: Isoäidinneliöitä vauvan peittoa varten. Tämä työ on ollut tekeillä jo kohta viisi vuotta. Alkaa vähän motivaatio hiipua.

Alhaalla oikea: Lapsen villasukat. Ihanat värit :) Kehtuuttaa vain jatkaa.

Vanttuita

Ilmojen viiletessä alkaa tietysti neulontainnostus. Kahdet lapaset ja pipo ovat valmiina jo. Piposta en tälle kertaa lisää kuvaa, sillä se on kantajansa mukana koulussa :)

Itselleni tein syyslapaset kun löysin alekorista pari ihanaa Novitan Puro Batik -kerää. Otin siitä yhden kerän Puro Batik (823) ja yhden Puro Batik (856). Ne oli mehevimmät :)

Tällaiset tuli sorkkia lämmittelemään. Tein pari helmineuleraitaa että saan vähän tekstuuria tumppuihin vaikka onhan nuo värit jo itsessään koristeelliset. Tykkään näistä!

 Nämä tein tyttärelle pukinkonttiin sujautettavaksi. Olipa kerrassaan ihanaa lankaa neuloa! On nimittäin 100% suomenlampaan villaa ja lanka on paksua, löyhälle kehrättyä joten ei kutkuta lainkaan iholla. Tyttäreni on tosi herkkä villan kutkutukselle ja tykkäsi langasta ja paineli sitä poskeaan vasten :) Itsehän olen sellainen rautanahka että karkeasta sukkalangasta voisin hyvin paidan kutoa ja pitää sitä ihoa vasten. En ymmärrä miten villa voi muka kutittaa :D Langassa on myös luonnollisia paksuuseroja ja pieniä möykkyjä siellä täällä. Korostin tätä rustiikkista tuntumaa neulomalla lapasiin helmineulosta siten että joka toinen kerros on sileää. Nämä muodostuivat nyt ehdottomiksi lemppareiksi.

Langan ostin kaksi vuotta takaperin joulumarkkinoilta eräältä herralta joka kertoi pitävänsä lammastilaa rouvansa kanssa. Enhän minä enää millään muista mikä tilan nimi oli, mutta ostin häneltä myös monta hahtuvakiekkoa. Toivottavasti hän on myymässä tänäkin jouluna. Menen nimittäin markkinoille vain tämän langan takia. Minulla on tätä vielä ruskeanakin. Ajattelin tehdä (ex-) poikaystävälleni joululahjaksi samanlaiset siitä.

Sitku mutku niinku...

Onko se niin että elämä on vaikeaa vain jos teet siitä sellaista? Joku joskus minulle niin kertoi -viisaasti.

Viime aikoina olen mietiskellyt hiljaa mielessäni isoja asioita. Että kuinka sitä pysyisi kohtuudessa ja keskivaiheilla ilman että menee äärimmäisyyksiin. Haluaisin irtautua minua vaivaavasta "sitku" -syndroomasta, mutta nyt olen huomannut ettei siitä ehkä kannatakkaan ihan kokonaan luopua. Joskus täytyy ajatella "sitten kun" ihan vain siksi koska se on järkevää ja pitkällä tähtäimellä viisasta.

Kuitenkin pitäisi muistaa ja ymmärtää pysähtyä siihen hetkeen missä on. Pelkkä "sitten kun" -ajattelu johtaa vain lukemattomiin suunnitelmiin ja haaveisiin joista vain murto-osa tulee toteututtua. Ja miksi me ihmiset tänne synnytään? No minun mielestäni täällä ollaan elämää varten, ei siksi että suunnitellaan elävämme. Elämä kuitenkin voi loppua vaikka jo tänä iltana. Mitäs sitten suunnitelmista jää käteen?

Eläminen vaatii harjoittelua, mutta mistä tietää milloin se harjoitteluvaihe loppuu? Milloin saa sitten elää vai harjoitellaanko loputtomiin? Milloin on palkkapäivä? 

Olen saanut lähiaikoina hyssyttelyreaktioita lähipiiristäni tulevaisuudensuunnitelmieni tiimoilta. Se on tehnyt minusta jostain syystä pelokkaaksi. Olenko minä nyt menossa liian syville vesille tietämättäni? Että muut näkee jotain mitä minä en. Pelottaa että yritykseni on konkurssissa heti parin ensimmäisen vuoden jälkeen, vaikka en ole edes vielä aloittanut yrityksen perustamista. Liiketoimintasuunnitelmaa, budjettia ja yrityksen sisäistä toimintasuunnitelmaa olen kokoamassa, mutta mitään konkreettista ei siis ole vielä tapahtunut.

Kai tämä on jonkinlainen välivaihe jossa testaan itse omia resurssejani ja motivaatiotani. No motivaatio ja halu eivät ole hävinneet mutta ennenkin minua kiusannut huono itsetunto huutelee jostain takapiruna. Mistä se tähän taas pääsi, mun elämään. Höh.

Toivotan selkeyttä elämän kysymyksiin meille kaikille ja tsemppiä :)

Navettahommia

Alkoi parin viikon navettaharjoittelu joka huipentuu ensi viikolla näyttötutkintotilaisuuteen. Menin samalle tilalle töihin missä olin talvellakin. Tässä reilun viikon verran verestän muistiani että mitäs sitä navetassa pitikään tehdä ja mitä piti muistaa ottaa huomioon. Kesäaikaan työskentely on myös aika uutta, koska viimekerrasta on vierähtänyt jo kohta parikymmentä vuotta :) 

Sain tänään antaa yhdelle lypsylehmälle antibioottipistokset ja napsauttaa vasikalle korvamerkin. Onhan sekin homma nyt opittu. Antibiootin laittaminen oli tuttua huttua.

On nuo lehmät kyllä valloittavia ja mielenkiintoisia otuksia ja ihana nähdä kuinka hyvin tilalla niitä kohdellaan. Lehmätkin ovat tyytyväisiä -ja hiljaisia. Mitä tuota huutelemaan kun ei ihmisetkään huuda niille. Pienenä muistan kun mummulan navetassa huudettiin per****ttä ihan jatkuvalla syötöllä kun lehmät olivat typeryksiä eivätkä lukeneet ajatuksia. Aina joku sai harjanvarrestakin otsaan :( Onneksi navettakulttuuri on niiltä osin parantunut muutaman vuosikymmenen aikana. Sitä eläintä arvostetaan nykyään ihan eri tavalla. Hyvä niin.

Mulla on kyllä väsy kun rytmi pyörähti taas ihan uudenlaiseksi. Mut tähän tottuu parissa päivässä :) Sitä odotellessa päiväunet pelastavat tilanteen kuin tilanteen.

Vasun unohtamisesta

Vasu kannattaa aina unohtaa kotiin kun lähtee metsään. Sillä silloin löytyy sieniä :) Sieniapajalle päästyäni tänä aamuna piti alkaa kuumeisesti juoksuttamaan mielikuvitusta jotta mihinkä nämä aarteet laitetaan. Onneksi takissa oli irroitettava huppu joka toimi kantovälineenä männynherkkutateille, kangastateille, kangasrouskuille ja yhdelle kauniille karvarouskulle. Nyt on rouskut ryöpätty ja tatit on paloiteltu ja laitettu uuniin kuivumaan. Merisuolaa käyn pikaisesti kipaisemassa kaupassa niin rouskut pääsee suolahunnun alle köllöttelemään talven ruokahetkiin asti.

Männynherkkutatti osoitteesta www.dallavalle.fi

Kangastatti wikipediasta

Kangasrousku osoitteesta pinkka.helsinki.fi

Karvarousku osoitteesta sienet.luontonetti.com

Viime kerralla kun oli samoilla kankailla koirien kanssa, oli tarkoituksenani ottaa se vasu myös mutta silloinkin se unohtui. Mukaan tarttui kelottuneita käppyräoksia, männynkäpyjä ja nippu tikan sulkia. Onneton nakuttaja oli tullut tiensä päähän varmaankin jonkun petolinnun toimesta. Minäpä sitten kävin viimeisetkin osat luontokappaleesta hakemaan hyötykäyttöön. Askarteluun siis. Joskus tulevaisuudessa näette kuvan mitä niistä sain aikaiseksi :)

Tikan sulkia osoitteesta luotio.fi

Hieman vain tympäisee etten saa vielä omia kuvia nettiin vaan pitää kuvittaa tekstiä lainakuvilla mutta ompahan lähde ainakin merkitty kuviin :)

Rastat tänään

Minun tukka :D Neljän kuukauden ikäiset ja löytyy paksuu, ohutta, suoraa, kikkuraa, lyhyttä ja pitkää. Rakastan näitä. Miksi en aiemmin tajunnut tätä rastojen hienoutta.

Työvälineinä virkkuukoukku, suolavesi ja kädet. Ei, en ota itsestäni nyt parempaa kuvaa ^_^

My hair :D Four months old and you'll find thick and thin, straight and tangled, short and long. I just love these. Why didn't I did this before.

Working tools are crochet needle, saltwater and hands. No, I wont take better picture of myself right now ^_^

Voihan verkkokortti

Sellainen pitäisi kuulemma hankkia. Mulla ei tämän elektroniikan kanssa monestikaan askeleet mene samaan tahtiin ja nyt taas kipinöi niin että korvissa suhisoo. Poika pissasi digiboksin päälle -> sain uuden samanlaisen (yhtä huonon ja siinäkään ei kaukosäädin pelannut niin kuin ei edellisessäkään) ilmaiseksi -> tympäännyttiin lopunviimein koko porukka -> ostettiin uusi ja hieno joka tallentaakin -> viikon päästä se ei enää lähtenyt päälle -> huoltoon -> se vanha rämä käyttöön missä ei ole kaukosäädintä -> postissa saapui uusi katselukortti jota tietty maksan nyt alusta lähtien mutta... Sitä ei voi katsella kun ei se pirkuleen kaukosäädin toimi eikä voi asentaa kanavia :D Hitsi mua aina onnistaa.

Niin ja se verkkokortti.

Sain äidiltä niiden pöytäkoneen kun ei tule heillä käytettyä -> täynnä viruksia -> pojan isä semiammattilaisena huoltaa -> tarviis verkkokortin koska ajurit ja jotain.. Missä on verkkokorttikauppa -kyselee tympääntynyt.

Koska olen malttamaton luonne, haluaisin että saisin kaiken nyt kerralla heti kun kerta piti saada. Ihanan, rauhallisen arjen jossa lapset saa kattella lastenohjelmia kun tahtovat, vaihtaa oikein kuulkaas kaukosäätimellä kanavaa televisiosta ja samalla oisin kovasti itse halunnut olla siirtelemässä valokuvia koneelle ja tekemässä pöytäkoneellani koulutehtäviä. Mutta ei. Ei se vaan aina toimi niin kuin mää tahon. Huomattu on.

Ärh.

Mutta positiivistakin. Yksi telkkarinkatsojista voitti seudun ikäistensä piirimestaruuden keihäänheitossa sekä korkeushypyssä. Pituudessa hopeaa ja 60m juoksussa pronssia :) Äiti toivoo kymmenen vuoden päähän doping -vapaita kilpailuja jotta puhtailla urheilijoillakin olisi aikuisten kisoissa sitten mahiksia voittaa <3 Mun pieni (kohta äitinsä pituinen) 11 -vuotias yleisurheilijani. Rakas.

Oh, net card. 

I should get one, because my computer is full of viruses. My son's father would fix it, but he has to connect to internet. Oh, well.. my electronic co-operation hasn't gone so well any way. My son peed on our digibox and I got another one for free. Sad to say that this one's remote control didn't work either (old one's remote didn't work). We all got tired of that machine and we purchased a new one. It lasted for a week and now it's in service. And now we also have a new satellite channels, they got to us on monday. But we can't watch them because we haven't got the remote to set up the channels. I'm so flucky :D

Arki

Jo toinen päivä ihan oikeaa arkea. Itsehän nautin täysin siemauksin koska koulussa on etäviikko ja olen jo tehnyt kaikki tehtävät. Tässä pari päivää vielä siivoilen että koti olisi vastaanottavaisemman näköinen. Meille tulee nimittäin mahtavia vieraita etelästä :) Ihanaa saada serkku perheineen kylää. Serkku"pojan" olenkin nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja tussa ajassa hän on jo ehtinyt mennä naimisiin ja hankkia lapsen. Tällä hetkellä heidän pikansa on viisivuotias. Jännittävää tavata kaksi ihan uutta ihmistä ja oppia taas lisää elämästä heidän kauttaan. Se on uusien tuttavuuksien suola.

Kesä tuli, oli ja meni. Oikein humahti hiuksissa kun vilahti niin äkkiä. Miksipäs ei olisi aika kulunut. Puoli kesää paahteessa heppatallilla töissä. Ratsastelua, maisemia, ruohon ja lannan tuoksua... Mietinkin silloin arabihevosen kanssa maastossa mennessäni että voiko parempaa työharjoittelupaikkaa ollakaan? No ei voi :) Onneksi tallin pitäjä lupasi minulle myös seuraavan työharjoittelupaikan sinne. Sillä rupeamalla hiki virtaa muista syistä kuin helteestä. Hevoset ovat palanneet laitumilta ja touhua on taas paljon enemmän.

Kesä oli itselleni irtiotto. Irtiotto menneistä asioista ja edellisestä elämästä. Noinniinkuin joissakin asioissa ainakin :D Lopetin tupakanpolton 10.7., hyvä minä!! Tein sen lukemalla yhden kirjan. Totta. Ihan yhden kirjan vain. Klikkaa ja tutustu jos tupakka on sun paras ystäväsi mutta samalla haluaisit luopua siitä. Olen myös vähentänyt ennenkin jo maltillista alkoholinkulutustani, mutta tänään repsahdin ja ostin pari neitijuomaa paikallisesta Lidlistä. Kotimatkalla jo tuli huono omatunto näistä sokerilitkuista ja päätin että tästedes juon vain lasillisen punaviiniä joskus mutta karkkina nuo putelit kyllä menee aivan tyystin. Kaikkea muutakin uudistusta olen elämässäni tehnyt mutta niistä lisää tuonnempana.

Kesä oli kaikin tavoin menestyksekäs ja eteenpäinvievä. Ihania muistoja kertyi roppakaupalla jos nyt vähän huonojakin, mutta koitan keskittyä muistelemaan vain niitä parhaimpia.

Positiivista arkiviikkoa kaikille. Taidan alkaa värkkäilemään syksyisempää ulkoasua :)

Noniin, nyt on taas meidänkin huushollissa internet. Suljin sen tuossa alkukesästä rahavaikeuksien vuoksi ja ajattelin että pärjätään koko kesä ilmankin, mutta jälkikasvu oli vähän toista mieltä. Piti vähän antaa periksi ihan vain koska onhan nuo koulutehtävät moninkertaisesti mukavampi tehdä ja lähettää opettajalle kotoa käsin. Koulun ATK -luokassa onkin tullut kökittyä.

Kuvallisesti tämä kesä tulee olemaan köyhä, koska vasta syksyllä on varaa ostaa uusi kone. Tämä ei siis vieläkään halua tehdä kanssani suuremmin yhteistyötä.

Nyt kun säät ovat hellineet alkukesästä niin maatilan omistajuus kiehtoo multasormea uskomattoman paljon. Kaikki netin kiinteistövälityspalvelut on moneen kertaan sahattu läpi. Ikävä kyllä suurin ongelma on minulle, kuten varmasti monelle muullekkin "uusiomaalaiselle" se, ettei peltoja oikein liikene. Maatiloja olisi mutta laidunmaata kauppaan ei kuulu. Kaikki on myyty tai vuokrattu suurille viljelijöille. Sitä tuntee itsensä niin mitättömäksi aina kun alkaa katselemaan ilmoituksia myytävistä tiloista. Minulle kun olisi tärkeintä saada eläimet laiduntamaan kesäksi. Rehun suhteen omavaraisuus ei ole niin tärkeää, siinä asiassa tekisin mielelläni yhteistyötä naapuriviljelijöiden kanssa.

Tämä on vain niin vaikeaa kun rahaakaan ei ole kuin rajoitetusti. Yksinäisenä ihmisenä kun pankkilainaakaan ei määräänsä enempää saa, eikä kannata tietty ottaakkaan.

Mutta onneksi olemme koko porukka pysyneet terveinä ja olo on onnellinen ja tasapainoinen. Mulla on ympärillä paljon ihmisiä jotka rakastaa ja joita rakastaa. Hetkeen pysähtyminen ja hiljentyminen auttaa näissä kenkkumaisissa mietteissä valtavasti :) Kyllä elämä kantaa - siihen on luotettava.

Iita - mummo, joka täytti juuri 10 vuotta. Onnea Iitalle <3

Haastoin itseni :)

Löysin viides villahousu -blogista tällaisen haasteen. Koska kukaan ei ole minua haastanut ja nyt sattuu olemaan luppoaikaa niin haastoin sitten itse itseni.

OHJEET:  Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän ( mukaan haastettujen ) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Ne kysymykset:

1.Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?

2.Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina?
3.Ensimmäisen autonne merkki?
4.Suosikki urheilulaji?
5.Ehdoton herkkusi?
6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi?
7.Paras päähänpistosi tällä viikolla?
8.Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit?
9.Mikä on riittävä määrä unta sinulle?
10.Pidätkö talvella hattua?
11.Lemppari tuunauksesi,tekeleesi alltime?

Otin nämä kysymykset suoraan em. blogista ja vastaan niihin.

Eli ensiksi nämä 11 asiaa itsestäni:

1. Näytän nuoremmalta kuin olen, usein tuntemattomat kummastelevat kuinka minulla voi olla 11 vuotias tytär :)
2. Käyttäydyn kuin ikiteini vaikka perusasioissa yritän pitää itseni aikuisena.
3. Poden kroonista maallemuuttokuumetta. Se talttuu vasta kun saan oman tilan.
4. Pihan ja puutarhan hoitaminen on mulle suloista terapiaa.
5. Olen kevät/kesäihminen. Vaivun talvella alitajuiseen horrokseen.
6. Rakastan eläinten kanssa touhuamista ja niiden hoitamista.
7. Kuulun seutuni eläinsuojeluyhdistyksen hallitukseen.
8. En ole kovin siisti ihminen.
9. Haluaisin perustaa oman yrityksen.
10. Harrastan käsitöitä ja tahtoisin oppia tekemään niitä lisää luonnonmateriaaleista.
11. Haluaisin että siivouskärpänen puraisisi minua edes joskus ;)

Ja Kysymysten vastaukset:

1. Lapinlehmä (ne on niin kauniita)
2. Pulla. Se onnistuu aina ^^
3. Toyota (Camry)
4. Luonnossa liikkuminen
5. Mustat oliivit, juustot, punaviini.
6. Tupakointi :(
7. Rastojen juurihuolto. Jos en olisi tehnyt, olisi hiusjuuri ehtinyt huopaantua pahasti.
8. En.
9. 10 tuntia (kulkee suvussa. äitini nukkuu lähes joka päivä päiväunet)
10. Aina. Mitä erilaisempia hattuja <3
11. Vaikea juttu.. hmm.. Tekeleeni voisi olla äkkiseltään se iso keraaminen huuhkaja mistä taitaa kuvakin blogissani olla :)

Haastan nyt vain kaksi blogia joissa katsoin ettei haastetta ole tainnut vielä saada :)  Kaikki kotona?, Kohti omavaraistaloutta,

Kuvahanat auki taas

Huh, oli kameran muistikortti lähes täynnä kun vihdoin ja viimein sain ne kuvat tikulle ja tähän omaan koneeseen Käytämme kameraa tyttären kanssa kahdestaan, joten molempien räpsyjä siellä oli. Ja kuinka paljon turhia, samoista tilanteista otettuja kuvia. Kymmeniä ja taas kymmeniä. Pitäisi opetella poistamaan suoraan silloin kun ottaa niitä räpsäisyjä :)

Kun kuva nyt kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin voitte varmaan tässä kuvia ihaillessa arvata kuinka säikähdin kun katsoin olohuoneen kelloa :D Viljamin terraarion ovi oli vahingossa jäänyt raolleen kun otin sen luodun nahan pois. Herra päätti sitten katsoa lähempää paljonko kello on.

Voihan se olla että seuraavilla kerroilla sen oven muistaa laittaa kiinni. Onneksi ei ollut kauemmaksi tohtinut lähteä kun vapaana kerkesi olla useamman tunnin.

Olen kärsinyt viime aikoina kevätnuhasta ja flunssasta ja ajattelin jakaa kanssanne hyvän kotihoitokeinon varsinkin jos röörit meinaa olla tukossa. Sipulikeittohan on jo pitkään ollut tunnettu flunssalääke ja itse lisäsin valmiiseen (luomu) pussikeittoon tuoretta kevätsipulia. Namnam. Ja tuoretta valkosipulia. Naminaminam. Kokeilkaapa, oli hyvvvää ja niistäminen helpottui kerrasta ;)